Valon viimeinen pentukurssikerta ja harjoituskisat!

Ensinnäkin, kiitos järjestäjille ja kanssakurssilaisille ihanasta kurssista! Kurssi loppui kesäkuussa ja sen jälkeen ollaan vietelty lomaa. Tai, olen minä toivonut aina maanantaisin, josko sittenkin lähdettäisiin vielä agilityhallille, mutta eipä ole lähdetty. Kunpa kurssi ei olisi loppunut ollenkaan!

Viimeisellä kerralla meillä oli vielä harjoituskisat. Ohjaajat saivat tutustua rataan ihan kuin oikeissa kisoissa ja sen jälkeen molemmat penturyhmät vuorollaan suorittivat radan kerran. Sen jälkeen palaveerattiin hiukan ja kokeiltiin rataa uusiksi. Kaikki koirakot olivat taitavia ja ihanan innostuneita! Olisin jokaiseen rataan halunnut mennä mukaan, mutta hihna ei antanut periksi. Kouluttajat ottivat jokaisesta radasta aikaa ja laskivat virhepisteitä.

Molemmista penturyhmistä valittiin myös voittaja, toisessa ryhmässä voittaja teki oikein virheettömän hienon radan! Ja meidän ryhmässä me voitimme emännän kanssa, tosin emäntä sähläsi kokoajan. Saimme 5 virhepistettä ja kuulemma nopean ajan. Lopuksi vielä keskusteltiin siitä, miten oli mennyt ja me kävimme koirapuistossa muutaman kaverikoiran kanssa!

Saatiin viimeiseltä kurssikerralta kuitenkin myös kotiläksyä, 2on2off-asennon harjoittelua. Loman alkaessa osasin jo epäillä, että se tarkoittaisi tämän harrastuksen jatkuvan vielä. Nyt emäntä paljasti, että seuraava kurssi alkaakin nyt heinäkuun alussa! En millään malttaisi odottaa! Sääli, että ensikerralla on vain teoriaa, eikä koirat pääse mukaan ollenkaan!

Valoisaa loppukesää!

Valo

Teksti, kuvat ja piirrustukset: Iitu Hagström

Vai että balettitoiveita ;)

Toiseksi viimeinen agilitytreenikerta pidettiin 4.6 maanantaina. 

Oli taas ihan huippua, kunpa kurssi ei loppuisi koskaan!

Tehtiin toisen kouluttajan luona pussia, eteenmenoa sekä rengasta ja toisen kouluttajan kanssa taas tehtiin hyppy + putkeen harjoitusta, missä emännällä oli taas joku kuvio, ja lisäksi tehtiin vielä keppejä uudestaan.

Meillähän oli kotiläksynä sen eteenmenokatseen harjoitteleminen, että katsoisin suoraan eteen namialustalle siivekkeiden välistä. Tehtiin sitä kyllä kotona, mutta mulla on vielä aika epävarma olo siitä. Toisinaan koetan kysyä lupaa katsomalla emäntää, no ei sitä viimeaikoina ole saanut nätisti olemalla. Mutta sitten taas emäntä on näreissään, kun katson oikeaan suuntaan, mutta meinaan varastaa lähdössä! Pussi taas oli ihan helppo juttu nyt, kun se oli saanut vähän hautua. Menin sinne kuin putkeen konsanaan, eli tästäkin tuli lempparia. Rengasta harjoitellessa kokeiltiin tehdä harjoitusta niin, että emäntä siirtyisi pikkuhiljaa esteen toiselle puolelle, mutta tuloksena oli, etten saanut palkkaa. Häh, ai miten niin en tehnyt niin kun piti? No parikertaa saatoin mennä ohi, mutta mistä mä tiedän, oliko se renkaan läpi meneminen tarkoitus vai ei! Kerran myös lähdin kurkkaamaan kavereita, ihan vain jos se auttaisi emäntää taas keskittymään ja pysymään perässä, mutta tulin luokse käskystä. Tais kouluttajiltakin pudota melkein silmät päästä. No ei vaiskaan!

Toisen kouluttajan luona tehtiin sellaista harjoitusta, että emäntä jätti mut siivekkeiden eteen, meni itse siihen vierelle, ohjasi mut hypylle (ilman rimaa, kuten ennenkin) ja siitä sitten samalla kädellä putkeen. Sillä aikaa, kun olin putkessa, emäntä vaihtoi kättä, emännän kuvio oli takaaleikkaus. Meillä kävi muihin kurssilaisiin verrattuna tällä kertaa niin, että koska oon vähäsen irtoavaa sorttia, piti emännän mennä itse asiassa sen ensimmäisen hypyn ja putken väliin ohjaamaan mut ensin hypylle ja sitten esteelle. Kouluttaja sanoi, että emännän täytyy ajatella harrastavansa tai-chitä tai jotain sellaista rauhallista ja jatkuvaa, niin sitten meillä menee hyvin. Emäntä höpisi jotain Joutsenlampi-baletista. Hmm, ei taida emännästä ihan niin sulavaa tulla! Mutta toisaalta se ja sama, mitä emäntä ajattelee, kuhan tehdään ja kuhan se ehtii mukaan!

Lopuksi tehtiin vielä keppejä. Olin viikon ajan pohdiskellut niitä ja päätin sitten lopulta, että vaikka ne oliskin vaan joku mua ja muita koiria hidastamaan tehty labyrintti, mä meen sen niin kovaa, että emäntä jää silti jälkeen. Mentiin tällä kertaa niin, että vietiin namialusta toiseen päähän ja emäntä päästi mut sinne kujaan ilman hihnaa ja sit mentiin täysiä! Vielä tosin täytyy vähän harjoitella, kun välillä meinasi vähän rytmi mennä sekaisin, etenkin jos emäntä vähän liikaa kehui ja unohdin katsoa, mihin menen. Hups.

Emännän balettitoiveille hihitellen,

Valo

Teksti, kuvat ja piirrustukset: Iitu Hagström

Keppiviidakkoa ja eteenlähetystä!

Maanantaina 28.5 oli kolmanneksi viimeisin kerta. Harjoiteltiin eteenlähetystä, emännän ohjauskuvioista persjättöä ja uutena esteenä keppejä!

Kun kuulin, että harjoitellaan eteenlähetystä, olin tosi innoissani! Koska mä tykkään juosta! Mähän oon kuulemani mukaan ns. irtoova koira. Musta on tosi kiva juosta, mieluiten täysii. Ja kauas. Kuitenkin ennen sitä täytyy aina odottaa lupaa ja toljotinkin emäntää ihan herkeemättä ja ihmettelin, kun ei mitään tapahdu! Vaikka kuinka hienosti koetin olla, niin en saanut lupaa lähteä. Höh! Sitten huomasin, että toinen kouluttajista koittaa siellä siivekkeiden välistä suoraan edessäni huudella nimeäni ja heilutella namialustaani. Vilkasin ihan nopeasti sinne ja sitten tuli lähtölupa "eteen"! En ihan heti tajunnut tätä, että täytyy katsella sinne namialustalle, että saa luvan, vaikka vietiinkin namialusta yhdessä. Tämä saatiin siksi siis kotiläksyksikin. Emännän oli tässä tarkoituksena harjoitella myös takaaleikkausta, eli että hän leikkaisi kulkureittini mun takaa, mutta meillä meni harjoituksissa tosiaan keskittyminen enemmän tuohon katseen suuntaamiseen.

Seuraavaksi tehtiin harjoitusta, jossa oli tarkoitus tehdä hyppy, josta emäntä ohjaa putkeen ja tekee siinä persjätön, eli vaihtaa puolta ja kättä silläaikaa, kun olen putkessa ja ohjaa vielä siitä samasta hypystä toiseen suuntaan niiden siivekkeiden välistä. Tämä sujui kokoajan hyvin, kunhan emäntä vaan ehti mukaan! Taas se on vähän hidas, vihjeet sais tulla aikaisemminkin! Mutta jokatapauksessa tää oli taas ihanaa, kun sai mennä putkeen. Kerran muuten mietin, josko lähtisin vähän kaveeraamaan naapurikenttäpuoliskon koiran kanssa, jos se olisi auttanut tohon emännän hitauteen, mutta en sitten lähtenytkään. Ehkä enskerralla!

Lopuksi tehtiin vielä keppejä, verkoilla! Kouluttaja piti mua hihnasta kiinni ja emäntä houkutteli mut sinne verkkojen ja keppien sekaan (kauhee labyrintti!). Ensin tuli hätä, että mihis kompostikehikkoon mut tällä kertaa suljetaan? Tulin siis yli verkoista. Mutta seuraavalla kerralla emäntä ehti houkutella mut yhden kepin eteenpäin ja sillee me sitten mentiin eteenpäin, kunnes näin sen namialustan, joka oli aikaisemmin sinne keppien eteen jätetty. Toistettiin muutaman kerran, vikalla kerralla emäntä vähän vähensi houkuttelua, mutta sitten jätettiin tämä hautumaan. Voiskohan näissä juosta kovaa? Vai onkohan ne tarkotettu siihen, että jokin hidastaa mua hetken niin, että emäntä ehtii mukaan?

Keppiviidakosta selvinnyt, 

Valo

Teksti, kuvat ja piirrustukset: Iitu Hagström

Tokokoulutusta Korrien tapaan!

Pitkästä aikaa Helsingin Agility Urheilijat ry:n tokoilijoille saatiin ulkopuolista koulutusta, kun Riitta ja Pekka Korri saapuivat Purinalle 20.5.2012 kouluttamaan innokkaita oppilaita. 

Koulutus koostui suurilta osin oman seuran jäsenistä, vain muutama paikka myytiin ulkopuolisille osallistujille. Koulutusryhmiä muodostettiin neljä, eli kaksi ylempien luokkien koirille ja toiset kaksi alempien luokkien treenausta varten. 

Hoon noutoharjoittelu

Sää suosi ja kauniin auringon paisteen johdosta koulutukset toteutettiin ulkokentällä. Jokainen koulutettava sai valita muutaman liikkeen, johon halusi kouluttajalta apua, vinkkejä sekä konkreettisia käytännön harjoituksia. 

Osallistuin koirani Hohdon kanssa ylempien luokkien aamuryhmän koulutukseen. Me harjoittelimme noutoa, kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytyksiä. Joku harjoitteli tunnistusnoutoa, toinen seuraamista ja ruutua, kolmas puolestaan hyppynoutoa. 

Liikkeet vaihtelivat ja muiden harjoituksia seuraamalla oppi itsekin paljon ja sai monia hyviä vinkkejä omiin treeneihin. Kaikkien puolesta voinkin todeta, että oli kyllä kaikin puolin antoisa päivä. 

Seuraavaksi Helsingin Agility Urheilijoiden tokoporukkaa tuleekin kouluttamaan maanantai-iltoihin Nina Manner ja seuran jäsenille kuunteluopiskelu ei maksa mitään.

Saija saamassa oppia

Kuvat ja teksti Sonja Holopainen

Persjättö ja sylkkäri!

Heippa taas!

Ollut vähän taukoa kirjoittelussa, joten ajattelin kirjoittaa tähän kahdesta harjoituskerrasta. Emäntä on sanonut, että olen ollut hyvin epätavallisen siivosti. Hmm?

Maanantaina 14.5

Treenattiin paljon ohjauskuvioita, sylikäännöstä ja valssia. Uusia este oli pituuseste ja rengasta harjoiteltiin taas, mikä oli viimekerran uusi este.

Sylikäännökset ovat hassuja. Ensinnäkin siksi, että emäntä näyttää ihan hassulta, kun se yksinään niitä kuivaharjoittelee! Mutta toisekseen siksi, että kun harjoiteltiin sitten ensimmäisiä kertoja niitä yhdessä, ei siitä meinannut mitään tulla. Emäntä ei kättään edes ehtinyt kääntää, ennen kuin olin jo palkassa kiinni. Noh, kuitenkin kun harjoiteltiin niin, että emäntä lähetti minut putkeen ja sitten sylkkärin kautta takaisin, sitten luonnistui jo emännältäkin se ajoitus. Liekö sekin tarvitsee kuitenkin vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita onnistuakseen? Saatiin tämän kerran kotiläksyiksi nimenomaan sylikäännösten harjoittelu. Valssia harjoiteltiin tällä kertaa niin, että minut lähetettiin siivekkeiden välistä ikään kuin esteelle ja emännän piti valssata minut oikeaan suuntaan. Tässä kohti olin vapaana ja kuulemma hurjan hienosti ja samaa mallia olen pitänyt edelleen. Rengasta harjoiteltiin samoin kuin viimekin kerralla, joskin pituutta hieman lisättiin.

Pituuseste oli uusi juttu. Minut laitettiin siihen esteen eteen istumaan erilaisiin kulmiin ja koetettiin päästä oikein yli. Se sujui helposti, saihan siinä kuitenkin juosta! Pituuseste piti vielä liittää siivekkeisiin ja emännän valssikuvioiden kautta putkeen, mutta me ei ehditty treenata niitä, sillä lähdettiin emännän kanssa palaveeraamaan teini-ikäisten mutanttininjakelpieiden oikuista erään toisen kelpistin kanssa. Palaveeri sujui mallikkaasti ainakin mun osalta. Emäntäkin tuntui saavan uutta tarmoa siitä keskustelusta, nimittäin seuraavilla viikoilla treenattiin paljon yhdessä olemista ja ennen seuraavia agiharkkoja oli vuorossa kunnon sulkeiset lämmittelyksi!

Maanantai 21.5

Nämä treenit tosiaan alkoivat niillä sulkeisilla ja koko harjoitusten ajan olinkin sitten extrasiivosti. Irti, joskin emännällä on edelleenkin kiire aina nappaamaan kiinni suorituksen jälkeen. Tässä kohtaa voisin paljastaa, että oikeastaan kehitin tätä karkailujuttua vähän sitä varten, että emännän refleksit saataisiin uuteen uskoon tätä agilityharrastusta varten - eihän se nyt muuten pysyisi mun perässä ollenkaan! Vaikka nyt oonkin ollut tosi kiltisti, niin täytyy kans muistaa pitää niitä refleksejä hiukan yllä karkailemalla tai järkkäämällä jotain yllättävää, toisinaan ainakin.

Näissäkin treeneissä tehtiin rengasta ja nyt se alkoi olemaan musta jo kivaa! Lisättiin taas vähän matkaa siihen renkaaseen. Nyt meinasin jo kerran varastaakin suoraan sinne renkaaseen. Lisäksi harjoiteltiin hiukan sitä sylkkäriä, joskin taas ilman estettä ja taas meinasin ehtiä siihen palkkakäteen joka kerta. Kun emäntä käytti palloa palkkana, sujui harjoitus paljon paremmin, sillä pallosta ei oikein saa kiinni, ennen kuin se lentää. Uutena esteenä oli pussi ja sekin oli musta ihan kivaa. Aluksi kouluttaja piti pussin reunaa vähän auki, niin että pussi näytti ihan putkelta ja sitten aukkoa kavennettiin kunnes pussi makasi maassa ja me itse asiassa lopetettiin semmoiseen toistoon, missä on vielä pieni aukko. Että jää varmasti hyvä mieli. Jäi kyllä! Toivottavasti seuraavalla kerralla, kun sitä harjoitellaan, pääsee juoksemaan vielä kovempaa! Tai ehkä voisin tässä kokeilla uudella tavalla emännän refleksejä tulemalla toisesta päästä ulos. Siinä voisi olla ideaa!

Tehtiin myös uutta ohjauskuviota, persjättöä. Mut istutettiin siivekkeiden taakse, emäntä käveli toiselle puolelle, ohjasi mut siivekkeiden välistä ja vaihtoi sitten kättä. Aluksi meni parit kerrat mönkään, mutta sitten tajusin jujun ja onnistui. Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä niin, että tehtiin se persjättö, emäntä ohjaa siivekkeiden välistä yhdellä kädellä ja vaihtaa toiseen käteen, jolla ohjaa mut putkeen! Se oli niin kivaa, että kouluttaja ohjasi jättämään treenit siihen, kun jäi siitä tosi hyvä fiilis ja tuli ekalla kerralla suoraan nappisuoritus.

Persjättö siis myös kotiläksynä, että koira ehtisi paremmin oppia lukemaan käsiä. :)

Kuin ekaluokan enkeli,

Valo

Teksti, kuvat ja piirrustukset: Iitu Hagström