Maanantaina vappuaattona 30.4 oli taas uusi
agilitykerta! Aluksi tultiin hallille lämmittelylenkille ja lenkin jälkeen
tehtiin tällä kertaa muutamia lämmittelyliikkeitä: peruuttamista,
ympäripyörähdyksiä ja sitten kerjäämisasennosta maahanmenoja ja maahanmenosta
kerjäämisasentoon nousemista. Kaikki harjoittelivat hienosti!
Hallissa jakaannuimme kahteen ryhmään, meitä oli
paikalla tällä kertaa 4 koirakkoa. Kumpikin ryhmä meni tekemään eri kouluttajan
vetämää harjoitusta, jokainen koirakko omalla vuorollaan. Me mentiin
ensimmäiseksi harjoittelemaan siivekkeen kiertämistä. Harjoitus tehtiin niin,
että koirakko laittoi yhdessä namialustan nameineen (1 kpl, koska tarkoitus oli
jatkaa matkaa pian) siivekkeen taakse ja sitten ohjaajat ohjasivat koirat
siivekkeen taakse, josta saimme syödä namin ja sitten ohjaajat kutsuivat
alustalta huomiolle. Tarkoitus on häivyttää se namialusta siivekkeen takaa pois
ja liittää kiertämiseen vihjesana.
Meillä treeni ei alkanut hyvin. Tai siis, olin
tosi innoissani ja en malttanut pysyä yhtään paikoillani. Tein yhden kerran
harjoituksen, mutta sitten huomasin muut koirat ja lähdin kutsumaan yhtä
leikkiin. Emännälle tuli siitä kovin paha mieli ja jouduin hallin seinän
vierustalle odottamaan. Yritin kovasti pussailla sitä, ettei sillä olisi niin
paha mieli. Emäntä keskusteli kouluttajan kanssa, että jatkossa treenaan
hihnassa ja kotona kuulema aletaan säännöstelemään huomion antamista, että
siitä tulisi spesiaalimpaa. Minkäs minä sille mahdan, että olen nuori mies ja
menojalka vipattaa?
Toisella harjoituskerralla olin sitten hihnassa.
Emäntä kertoi kouluttajalle, että ollaan kotona jo harjoiteltu kiertämistä,
joten otettiin se namialusta pois, ja mentiin suoraan pelkän vihjeen avulla.
Kouluttaja piti hihnasta kiinni kun kiersin siivekkeen ja joutui juosta
mukanani. Nolotti vähäsen. Teimme muutaman toiston erisuuntiin ja kouluttaja
toivoi, että harjoittelisimme niin, että lähden ihan siivekkeen läheltä ja saan
palkan heti tultuani siivekkeen toiselle puolelle, että kaartaisin tiukemmin
kiertäessäni, sillä sitten myöhemmin se säästää sekunteja. Olin vielä hiukan
sekaisin kaikesta, hihnasta ja ympäristöstä, joten emäntä halusi lopettaa
harjoituksen tähän tälläkertaa, kun en kuulemma ollut kuulolla tarpeeksi.
Seuraavaksi vaihdettiin toiselle kouluttajalle,
jonka kanssa tehtiin ensin eteenlähetystä ja sitten putkea. Koska en saanut
enää olla irti, jouduttiin tekemään vähän erikoisjärjestelyitä
eteenlähetyksessä. Aluksi vietiin yhdessä emännän kanssa namialusta nameineen
kahden siivekkeiden taakse, tarkoitus oli juosta siivekkeiden välistä nameille.
Teimme niin, että kouluttaja piti minusta kiinni ja emäntä meni namialustalle,
ja sanoi sieltä vihjeen, jolloin sain juosta syömään namit. Kouluttaja sanoi,
että hiukan haastavaa minulle, kun yleensä eteen lähetetään sivulta ja emäntä
odottaa minua suoraan edessä, mutta että toimii kuulemma ihan hyvin. Miksei
toimisi, kuka nyt ei nakkien luokse juoksisi? Tehtiin näin pari kertaa ja koska
olin hyvin hallinnassa, sain tehdä vielä kerran niin, että olin irti ja emäntä
tuli lähettämään minut siitä viereltä ja juoksi sitten mukanani alustalle ja
otti minut taas heti kiinni sen jälkeen. Tästä jäi hyvä mieli!
Viimeiseksi harjoiteltiin putkea. Tässä tehtiin
ensin niin, että kouluttaja piti minusta kiinni ja emäntä lähetti putkeen, olin
siis hihnatta kokonaan, koska hihna olisi voinut jäädä kiinni putkeen. Sain
taas palkaksi leikkiä lelulla, kun aikaisemmin palkkana oli ollut nakkia.
Ensiksi putki oli suorana, mutta sitten laitettiin sitä hiukan mutkalle ja
koska olin tosi hienosti, sain odottaa myös lähetyksessä irti. Kouluttaja
kehui, kun en yhtään pelännyt tummaa putkea tai mutkaa, vaan tulin tosi lujaa!
Leikin lelulla äristen hurjasti, emäntä sanoi, että aika harvoin ärisen yhtä
kovaa! Tää putkijuttu olikin ihan mun lempparia!
Ihan viimeiseksi tehtiin vielä niin, että emäntä
lähetti minut putkeen ja menikin putken ulostuloaukon toiselle puolelle
kutsumaan minua eli harjoiteltiin putkelta ulos tulemisen jälkeen kääntymistä.
Aluksi huomiokäskyn ajoitus oli todella hankala saada oikein, kerran kutsu tuli
niin ajoissa, että tulin varmuuden vuoksi putkesta takaisin pois! Ja monia
kertoja niin myöhään, että olin tullut jo ulos ja ehtinyt ihmetellä, että
missäs se emäntä oikein on? Ja sitten se olikin vain toisessa suunnassa, kuin
mihin olin kääntynyt. Saatiin kuitenkin muutama onnistunutkin suoritus, vaikka
emäntä onkin ihan hidas! Tässä vielä videota harjoituksesta.
Tällä kertaa omaa harjoitusaikaa oli niin
runsaasti, että oli vaikea sanoa, miten muilla oli mennyt, mutta jokainen lähti
kyllä niin innostuneen näköisenä hallista! Ollaan varmasti kaikki, koirat ja
ohjaajat, opittu jo ainakin se, että agility on hurjan hauskaa! Kotiläksyksi
saatiin harjoitella erityisesti tuota kiertämistä jokainen omalla tasollaan,
liittäen vihjettä ja vaihdellen etäisyyksiä. Meillä harjoitellaan kotona myös
sitä huomion säännöstelemistä. Näinköhän se emäntä pystyy vastustamaan mun
huomioimista edes vähäsen? Toisaalta, olisi kyllä paljon mukavampi saada olla
ilman hihnaa.
Terveisin Putkihirmu Valo