Osa 1. Asettuminen maahan maan tapaan
”Mihin laitat koirat?”, kysyi aika moni, kun kerroin
lähteväni viimeiseen työharjoitteluun Espanjaan ennen fysioterapeutiksi
valmistumista. ”Otan ne mukaan”, oli minun automaattinen vastaukseni.
Tietenkin, eihän koiraharrastaja voi koiriansa hoitoon jättää moneksi
kuukaudeksi. Niinpä 12-vuotias cockerspanieli Roope ja 1,5–vuotias bordercollie
Sisu aloittivat totuttelemisen lentobokseihin hyvissä ajoin ennen syyskuuta,
jolloin lähtö Espanjaan oli edessä. Molemmille koirille lentomatka oli
ensimmäinen, joten se toi pienen jännitysmomentin reissuun lähtemiseen. Koirat
osoittautuivat kuitenkin hyviksi lentomatkustajiksi, sillä lentomatka ja siitä
”palautuminen” sujui ongelmitta. Sisu leikki lelullansa normaaliin tapaan jo
Malagan lentokentällä, molemmat söivät heti asunnolle päästyä ruokansa ja Sisun
ensimmäiset agilitytreenit toisena Espanjassa olo päivänä sujuivat normaaliin
tapaan. Syksyn vietto Aurinkorannikolla
alkoi koirien osalta siis sujuvasti.
Koirien kanssa ulkomaille matkustaminen tuo
luonnollisesti tietynlaisia lisäselvittelyjä eri asioihin. Sisu rokotettiin
normaalien rokotusten lisäksi leptospiroosirokotteella. Tämän lisäksi molemmat
koirat saavat koko Espanjassa oloajan sydänmatolääkkeen, sillä sydänmatoa on
Espanjassa, varsinkin katukoirilla. Yksi kynnyskysymys oli vuokra-asunnon
löytäminen, johon otetaan koiria. Onneksi sellainen löytyi pienen etsinnän
jälkeen. Koirien kanssa liikkuminen ympäri Espanjaa on haasteellista, sillä
täällä ei koiria, varsinkaan isoja, oteta julkisiin kulkuvälineisiin. Myös osa
täällä toimivista lentoyhtiöistä sallii ainoastaan pienet, matkustamoon menevät
koirat. Auton vuokraaminen on onnistunut, kunhan on vain löytänyt vuokraamon,
jonka vuokra-autoihin saa ottaa koiria. Hotelleihin otetaan koiria suhteellisen
hyvin, osa ottaa lisämaksun, toiset taas eivät. Ilman majapaikkaa en ole
koirien takia jäänyt.
 |
| Roope ja Sisu rantapaseolla |
Ennen tänne tuloa minua hieman huolestutti kuinka selviän
koirien kanssa katukoirista ja muista irtokoirista. Fuengirolan alueella
ihmiset pitävät pääasiassa koiransa kiinni ja useimmat eivät anna koirien
haistella toisiansa. Tietenkin on ihmisiä, ihan Suomen tapaan, jotka liikkuvat
koirat irti välittämättä siitä haluaako muut heidän koiriansa jalkoihin. Suurin
osa tällä alueella asuvista koirista on pieniä koiria. Toiset käyttäytyvät
hyvin, mutta paljon on pienen pieniä karvakuonoja, joilla näyttäisi olevan suuri
ego. Isot koirat ovat pääasiassa omistajansa hallinnassa.
Kuukauden aikana
minulle on sattunut kaksi tilannetta, jossa vastaan tullut koira on päässyt
omistajansa hallinnasta. Ensimmäisessä tilanteessa maan nimikkokoira hyökkäsi
minua ja Sisua kohden juoksulenkillä. Onneksi ehdin väistää autotien puolelle
ja toisen koiran omistaja sai koiransa kiinni ennen kuin se ehti teroittaa
hampaitaan Sisuun. Toisessa tapauksessa iso sekarotuinen koira riuhtaisi
itsensä irti Roopen perään. Onni onnettomuudessa oli, että koiralla oli
kuonokoppa.
Välillä pikkukoiria saa hätistellä Roopen kimpusta pois. Sisun
kanssa tätä ongelmaa ei ole, sillä sen koko tuo selvästi tiettyä kunnioitusta.
Vaaralliseksi luokitetuilla koiraroduilla on tällä oltava kuonokoppa. Olen
nähnyt kuonokoppia jonkin verran, yhden myös cockerspanielilla, joten
kuonokoppa taidetaan laittaa yleisesti aggressiiviselle koiralle.
Agilitykisoissa näytetään pitävän koiria aika paljon irti. Kisoissa olevat
koirat tosin ovatkin pääasiassa sosiaalisia siellä suoritettavan sosiaalisen
testin ansiosta.
Katukoiria Fuengirolan kaupunkialueella ei ole näkynyt.
Käsittääkseni kaupunki pitää huolen siitä, ettei alueelle pääse pesiytymään
katukoiria. Muualla liikkuessa katukoiria onkin sitten näkynyt sitäkin enemmän.
Aika huonokuntoisen näköisiä ne ovat ja aina vaan toivon etteivät tule tekemään
lähempää tuttavuutta koirieni kanssa.
Fuengirolassa, tarkemmin Los Pacosissa, on Mãlagan provinssin
ainoa koirapuisto. Siinä on kolme osaa. Yksi on tarpeiden tekoa varten, yksi
koirien ulkoilutusta varten ja yksi koulutusta varten. Lisäksi puistossa on
vesipiste niin koirille kuin niiden omistajillekin ja penkkejä omistajia
varten. Koulutusosiossa on muutamia agilityesteitä, joten olen käynyt siellä
muutaman kerran Sisun kanssa treenailemassa paremman treenipaikan puutteessa. Iltaisin,
varsinkin viikonloppuna, koirapuiston ulkoilutuspuoli on aivan täynnä. Koiria
on kaiken kokoisia ja siellä ne mellastavat suurimmaksi osaksi sulassa sovussa.
 |
| Sisu Los Pacosin koirapuiston agilitykentällä |
Kuukausi Espanjassa oloa on nyt takanapäin ja koirat ovat
sopeutuneet täällä elämiseen hyvin. Erityisesti Roope on virkeä ja se tuntuu
nauttivan lämmöstä. Sisu on päässyt tähän mennessä kerran agilitykisoihin. Tulevan
kuukauden aikana sillä on koitoksia edessä niin Alcericassa kuin Granadassakin.
Lisäksi meidät on kutsuttu Malagaan kv-koiranäyttelyn agilitynäytökseen.
Kisakokemuksista kerron ensi kerralla!
Saludos,
Helena, Roope ja Sisu