HAUn menestyneitä Helsingin Seudun Agilityn Piirinmestaruuskilpailuissa!

Itä-Helsingin Agilityharrastajat (I-HAH Ry) järjesti Helsingin Seudun Agilityn Piirinmestaruus kilpailut 7.-8.9.2013. Kilpailut pidettiin Kivikon aidatulla kivituhkapohjaisella agilitykentällä, Savikiekontie 4.

Tuomareina toimivat Sari Mikkilä koko viikonlopun ja lisäksi sunnuntaina Harri Huittinen.

Lauantaina 7.9.
Olivat ykkös- ja kakkosluokkien kisat sekä Helsingin Seudun Junioreiden Piirinmestaruuskisa (Kisa 2A)
Luokkajärjestys: Medi1 – Mini1 – Maxi1 A,B, Medi2 – Mini2 – Maxi2 A,B,C
Ykkösistä tuloksen tekivät: 

B agilityrata, maksi 1
5.sija Sanna Virtanen ja isovil Riinu, aika 47,32, rv 10

Sunnuntaina 8.9. olivat kolmosluokkien kisat ja Helsingin Seudun Piirinmestaruus ja Joukkuepiirinmestaruus

Luokkajärjestys, kisat käytiin kahdella radalla:1 rata Medi3 A, Maksi3 A, Mini3 A, 2 rata Medi3 B, Maksi3 B, Mini3 B

HAUlaiset tekivät radoilla tuloksia seuraavasti: 

A agilityrata, medi 3
1. sija Minna Päivärinta ja pyrpap Ruu, aika 33,67
2. sija Outi Korhonen ja shelam Halo, aika 34,61
3. sija Sami Suvanto ja pyrpal Leni, aika 35,26
19. sija Laura Verkamo ja pinser Yrtti, aika 42,76, rv 5
21. sija Heikki Järvinen ja espves Hellu, aika 37,75, rv 10
27.sija Sanna Toivola-Järvinen ja cocspa Siiri aika 44,93, rv 10

A agilityrata, maksi 3
2. sija Pirjo Yli-juuti ja borcol Grim, aika 32,54
4. sija Eerika Pasanen ja auskel Koodi , aika 33,94
14. sija Hanna Turunen ja auspai Mai, aika 33,11, rv 5
15. sija Ville Liukka ja borcol One, aika 35,43, rv 5
21.sija Kristiina Henriksén ja auspai Fendi, aika 42,09, rv 5
32. sija Laura Verkamo ja novnou Rumba, aika 37,58, rv 15
39. sija Heikki Järvinen ja belpat Hätä, aika 44,03, rv 15

A agilityrata, mini 3
2. sija Anni Kelkka ja shelam Rondo aika 33,65
4. sija Outi Korhonen ja shelam Aino, aika 34,28

B hyppyrata, medi 3
2. sija Laura Juuti ja espves Tinka, aika 30,29
3. sija Outi Korhonen ja shelam Halo, aika 30,92
5. sija Laura Juuti ja espves Hippi, aika 31,99
13. sija Laura Verkamo ja pinser Yrtti, aika 40,30
14. sija Heikki Järvinen ja espves Hellu, aika 30,86, rv 5
17. sija Sami Suvanto ja Pyrpal Leni, aika 36,95, rv 5
19. sija Sanna Toivola-Järvinen ja cocspa Siiri, aika 36,55, rv 10

B hyppyrata, maksi 3
7. sija Pirjo Yli-Juuti ja borcol Breeze, aika 31,04, rv 5
17. sija Ville Liukka ja borcol One, aika 29,25, rv 15
19. sija Laura Verkano ja novnou Rumba, aika 36,18, rv 15
23. sija Kristiina Henriksén ja auspai Fendi, aika 38,58, rv 15

24. sija Hanna Turunen ja auspai Mai, aika 41,11, rv 15
28. sija Pirjo Yli-Juuti ja borcol Grim, aika 37,13, rv 25

B hyppyrata, mini 3
3. sija Outi Korhonen ja shelam Aino, aika 31,05

Yksilökilpailujen yhteistuloksissa HAUlaisia menestyi siis seuraavasti:

Mini 3 yksilökilpailujen yhteistulos

  3. sija Outi Korhonen ja shelam Aino, ratojen yhteisaika 65,33, yhteisav -11,67

Medi 3 yksilökilpailujen yhteistulos

1.sija Outi Korhonen ja shelam Halo, ratojen yhteisaika 65,53, yhteisav -11,47

11. sija Laura Verkamo ja pinser Yrtti yhteisaika 83,06, yhteisav 6,06 , rv 5

Maxi3 yksilökilpailujen yhteistulos

4. sija Pirjo Yli-Juuti  ja borcol Breeze, yhteisaika 67,98, yhteisav -9,02, rv 10

10. sija Ville Liukka ja borcol   One, yhteisaika 64,68 , yhteisav -12,32, rv 20

13.sija Kristiina Henriksén ja auspai Fendi, yhteisaika 80,67, yhteisav 3,67, rv 20               

14. sija Hanna Turunen ja auspai Mai, yhteisav 74,22, yhteisav 5,11, rv 20

15 sija. Pirjo Yli-Juuti ja borcol Grim, yhteisaika 69,67, yhteisav 1,13, rv 25

18. sija 63 Laura Verkamo ja novnou Rumba, yhteisaika 73,76, yhteisav 0,18, rv 30

Joukkuekilpailujen yhteistuloksissa HAU pärjäsi hienosti:

(joukkueen 3 parasta tulosta olivat mukana joukkueen yhteistuloksissa)

HAU:n minijoukkue selvitti tiensä 10. yhteisajalla 109,38
1. Outi Korhonen ja shelam Mr Hellens,  aika 50,74, rv 5
2. Outi Korhonen ja shelam Feta, aika 39,11
3. Anni Kelkka ja shelam Rondo, aika 34,46, rv 10
4. Outi Korhonen ja shelam Aino, aika 35,81

HAU:n medi 2-joukkue sai hienosti hopeaa yhteisajalla 98,44
1. Elisa Laine ja espves Kiki, aika 33,78
2. Tommy Streng ja kerter Roxy, aika 31,93
3. Laura Juuti ja espves Hippi, aika 33,75 ja rv 5
4. Minna Päivärinta ja kromfo Noita, aika 32,73
varalla oli Ville Liukka ja kromfo Heta

HAU:n maksi-joukkue voitti upeasti Kultaa yhteisajalla 90,10
1. Pirjo Yli-Juuti ja borcol Breeze, aika 29,58
2. Inka Häkkinen ja borcol Sätkä, aika 38,37, rv 10
3. Hanna Turunen ja auspai Mai, aika 31,14
4. Pirjo Yli-Juuti ja borcol Fun, aika 29,38
Varalla Kristiina Henriksén ja auspai Fendi

Helsingin Agility Urheilijat Ry onnittelee kaikkia kisoihin osallistuneita ja siellä pärjänneitä!

Erityisonnittelut Outi Korhoselle minien piirinmestaruuspronssista ja medien piirinmestaruuskullasta, sekä HAUn medi2 joukkueelle joukkuehopeasta, että maxi1 joukkueelle joukkuekullasta!

HAUn medi2 joukkue hopealla

Teksti: Ritva Oljakka ja Hanna Streng

Kuva: Hanna Streng 

Lisää kuvia: http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2013-09-08+ihah/
ja http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2013-09-07+ihah/

8.4.2013 2 x 2 Weaves-ilta Purinalla

Laura Juuti järjesti mukavan illan 2 x 2 Weaves videon ja kokemusten vaihdon merkeissä Purinalla 8.4.2013. Paikalle saapui illan vetäjän lisäksi 23 innokasta kuuntelijaa. Aluksi katsoimme aiheesta videota, jonka kautta keppien opettamisen menetelmän perusteet tulivat kaikille meille noviiseille tutuksi. Hieman itseä kyllä jäi mietityttämään pujottelun oppiminen 12 päivässä. Onneksi ainakin yksi osallistuja lupasi tätä menetelmää testata ja kertoa sitten kokemuksiaan tänne blogiin : ) Tärkeimpinä asioina itselleni jäi mieleen se, että harjoitukset on pidettävä tosi lyhyinä ja koiran into on pidettävä korkealla. Lelupalkkaus ja palkkauksen suunta jäivät myös mieleeni kuten myös se, että namipalkallakin pääsee hyvin alkuun. Pääpaino tekemisessä on se, ettei koiraa houkutella palkalla tai itse auttamalla, vaan menetelmän ajatuksena on se, että koira oivaltaa itse. Joten sheippauskin olisi hyvä olla koiralle tuttu asia ennen tämän menetelmän aloittamista.

Videon jälkeen Laura Juuti ja Outi Korhonen vastasivat osallistujien kysymyksiin, joita tulvikin ihan kiitettävästi. Lauran muistutus jäi hyvin mieleen eli ei saa pelätä virheitä, koska niiden kautta voidaan vahvistaa oikeaa suortusta. Outi kertoi kokemuksiaan siitä, kuinka on opettanut eritasoisille koirilleen itsenäisiä keppejä menetelmän avulla. Leeni Lastikka oli mukavasti lupautunut tutoroimaan niitä, jotka haluavat menetelmän kautta opettaa koiralleen itsenäiset kepit. Ilta oli varsin antoisa ja oli mukava tavata useita itselleni ennestään tuntemattomia agin harrastajia. Kotiinviemisiksi jäi päälimmäiseksi ajatus sisäänmenojen vahvistamisesta omille koirilleni menetelmän avulla : D

Terkuin, Sonja

Teksti: Sonja Holopainen

Purina Areena 10 v!

Kymmenen vuotista taivaltaan viettävä Purina Areena täyttyi tänäkin pääsiäisenä kisakansasta. Kymmeneen vuoteen mahtuu paljon muistoja ja tunteiden täyteisiä hetkiä. Ajattelin herätellä ihmisten ikimuistoisimpia hetkiä Purinalta. Alku tuntui vaikealta. Kenellekään ei suoraan tullut yhtä asiaa tai tapahtumaa mieleen. Yleisesti Purinalta muistettiin ne ensimmäiset kisastartit, jotka hyvin usein sattuivat vielä olemaan pääsiäiskisoissa. Pääkaupunkiseutulaisille Purina tuntui olevan erittäin tärkeä kisapaikkana mm. hyvien yhteyksien takia. 

Halusin kuitenkin jotain enemmän, joten päätin pistäytyä Buffassa. Hallihan on siis kymmenen vuotta vanha, mutta Buffa, toimisto ja varasto ovat syntyneet vasta 2009 eli melkoinen virstan pylväs hallin historiassa. Kukas muukaan kuin Pia Peltovakohan se Buffasta löytyi. Kysyin siis Pian ikimuistoisen hetken hallista. Pian ei tarvinnut miettiä hetkeäkään kuin Misty koiran muisto herahti mieliin. Nyt jo edesmennyt Misty voitti aikoinaan kisan Purinalla. Piahan on nykyjään Helsingin Agility urheilijjoiden jäsen, mutta treenit Purinalla ovat alkaneet jo kauan ennen, silloin kun Cockerspanielit Ry saivat oman harjoitusvuoron hallilta. Purinalla treenaavat siis muutkin kuin vain seuran jäsenet ja näin halli on vaikuttanut monen koirakon uraan. Kysyin myös Pialta, että kuinka Buffa on muuttunut vuosien varrella. Tähänkään ei tarvinnut vastausta kauan hakea. Ensimmäisenä mieleen tulivat uudet osaavat työntekijät, joita on matkan varrella tarttunut mukaan Buffan toimintaan. Myös leipomisinnostuksen uusi aalto on pyyhkäissyt Buffan yli. Pääsiäiskisoihin leivottiin kuulemma todella suurella innolla. Liekö leimojen toivossa vai puhtaasta rakkaudesta kaulimeen.

Seuraavaksi kynsiini sain pitkän linjan konkarin, Lehtiön Anjan. Kisaamista Anjalla on 10 vuotta takana ja kisaura Purinalla alkoi, kun halli rakennettiin. Tosin silloin kisakoirina toimivat shetlanninlammaskoirat. Kysyin Anjalta, että minkälainen Purina on kisapaikkana ja tähän vastaus oli niinkin simppeli, kuin että Purina on lähellä ja hyvä se on paikka kisata. Purinalla kisoissa on aina paljon tuttuja ja pohja on ollut hyvä. Ikimuistoisin hetki löytyi vuodelta keppi ja kirves, kun Anja voitti erinomaisella radalla kolmosluokan.  Tosin muisti oli pyyhkäissyt koiran yli, joten mieleen ei muistunut se, oliko kyseessä bordercollie Grim vai Bray.

Matti Levantohan se sieltä radan laidalle liihotti. Hän, jos joku osaa varmasti nimetä muistoja matkanvarrelta. Eräs ikimuisto pulpahti pintaan hallin käyttökiellon astuessa voimaan 2010 talvella. Se on aika, jota varmasti kukaan seuralainen ei halua muistella, joten positiivisempia asioita pohtiessa Matti muistutti pienimmistä seuralaisista. Purinalla agilityähän eivät ainoastaan harrasta koirat, vaan halli on ylläpitänyt kymmenen vuotta kukoistavaa hiiriyhdyskuntaa. Kisatunnelmaan hiiriyhdyskunnan vaikutus on Matin mielestä merkittävä. Sieltä ne lautojen välistä kannustavat koirakoita hyviin suorituksiin. Vaikka irtoamisharjoituksiin voisi sinänsä käyttää hiirtä, ei koulutustilanteissa olla päädytty ravintopalkkaan.

Matti muisti myös, että ASB-lehti on aikoinaan lahjoittanut hallin seinälle Seiko merkkisen kellon. Kellohan on hallin seinässä jätättänyt tasaisesti koko talvikauden. Nyt tosin Buffan vastaava Susanna Korpi sai patterit vaihdettua, joten eiköhän jatkossa pysytä paremmin ajan tasalla.

Vielä loppuun juttelin niitä näitä Pirjo Yli-Juutin kanssa. Harvinaislaatuinen tilanne oli se, että Pirjo oli kisaajan roolissa. Harvoin koti-kisoissa kuulemma ehtii kisaamaan, kun on aina se näkymätön työviitta päällä. Kysyin myös häneltä muistoja halliin liittyen. Mitään yhtä ja erityistä ei pintaan noussut, vaan mielen täytti koko kymmenvuotisen työn tulos. Paljon on verta, hikeä ja kyyneleitä hallin puolesta vuodatettu, jotta voimme niistä onnellisista ja iloisista hetkistä nauttia. Pitkää ikää Purinalle toivoen Netta Saarinen.

Teksti: Netta Saarinen

Kuva: Helsingin Agility Urheilijat ry

Vuoden koirat 2012

Helsingin Agility Urheilijoissa valittiin vuoden 2012 koirat ja vuoden tulokas. Kuvissa mukana myös toiseksi ja kolmanneksi tulleita menestyneitä koirakoita! 

Onneksi olkoon kaikille!

Vuoden MAXI-koira 2012

borcol Grim, ohj. Pirjo Yli-juuti

Vuoden MEDI-koira 2012

 kromfo Noita, ohj. Minna Päivärinta

 

Vuoden MINI-koira 2012

shelam Aino ohj. Outi Korhonen

Vuoden TULOKAS 2012

kerter Roxy, ohj. Tommy Streng

Onneksi olkoon kaikille!

Haukahduksia Espanjasta: Treenejä ja agilityseuroja

Espanjassa on vähän yli 70 agilityseuraa. Seurat ovat jakautuneet ympäri maata. Eniten agilityseuroja löytyy pohjoisesta suurien kaupunkien kuten Madridin ja Barcelonan läheltä. Yleisesti seurat ovat hyvin pieniä noin 10 jäsenen seuroja. Isojen kaupunkien seuroissa on enemmän jäseniä kuin pienempien paikkojen. Lista espanjalaisista agilityseuroista löytyy: http://www.rsce.es/web/index.php?option=com_content&view=article&id=248&Itemid=275 

Alamillon porukan koirat ovat sävy sävyyn ohjaajien kanssa

Monissa seuroissa näyttäisi olevan melko samanlainen syntytarina: jollakin seuran perustajista on ollut ensin koirien koulutuskeskus/agilitykenttä. Pikkuhiljaa koulutusten mukana on kasaantunut ryhmä ihmisiä, jotka sitten ovat perustaneet agilityseuran. Tuntuu, että seuroissa kaikki ovat yhtä ystäväpiiriä ja seurat halutaan nimenomaan pitää pieninä.

Kisoissa saman seuran väki on tiivisjoukko. Lähes kaikki pitävät kisoissa seuransa edustusvaatteita, vähintään t-paitaa. Koska kisoissa on tapana yöpyä paikan päällä teltoissa, on saman seuran väen teltat vierekkäin ja esimerkiksi aamupalaa (ja lauantaisin myös iltapalaa) syödään porukalla saman pöydän ääreen kokoontumalla. Espanjalaisen agilityseuran tunnelmaan pääsee erittäin hyvin tämän videon avulla: http://www.youtube.com/watch?v=lB2DnaJJy-E&feature=plcp

Agilityseuroilla tuntuu olevan hyvin kirjava käytäntö siitä kuinka paljon treenaamisesta joutuu maksamaan. Toisilla seuroilla liittyminen on ilmaista, kun taas toisilla hinnat ovat tähtitieteelliset. Korkein kuulemani seuraan liittymismaksu on ollut 600 euroa! Treenaamisesta eri seuroissa joutuu maksamaan muutamasta kympistä ylöspäin per kuukausi.

Agilityseurojen lisäksi pitkin Espanjaa on koirakoulutuskeskuksia, jossa voi harrastaa agilitya. Hinnat ovat toki kalliimmat kuin seuroilla eikä koulutuksenkaan taso ole välttämättä kovin laadukas, mutta aina kannattaa kysyä omatoimitreeni mahdollisuutta.
Kisaamisen myötä sain kontakteja eri espanjalaisiin seuroihin. Suosittelinkin Espanjaan muuttaville/ matkaaville, jotka haluavat myös treenata Espanjassa, ensin menemään kisoihin ja siellä juttelemaan ihmisten kanssa. Jostain syystä espanjalaiset eivät ole innokkaita vastamaan tuntemattomien sähköposteihin, mutta kun he ovat tavanneet sinut kerran, alkaa sähköpostiliikennekin toimia nopeammin. Espanjankielen taidosta on todella paljon hyötyä. Tosin englannillakin pärjää, mutta keskustelukumppanit/kontaktit jäävät silloin vähemmälle. 

Itse aloin haravoimaan treenimahdollisuuksia hyvissä ajoin ennen Espanjaan saapumista. Otin yhteyttä muutamaan agilityseuraan, joista en koskaan saanut vastausta. Pienellä nettisurfauksella löysin suomalaissyntyisen Eva Partidan, jolla on agilitykenttä Cártamassa, Malagan lähellä. Syksyn ajan treenasin Evan kentällä. Kentän pohja on mielestäni hyvä ja siellä on kaikin puolin hyvä treenata.

Käytännössä agilityn treenaus jäi meidän osalta koko syksyn aikana vain muutamaan kertaan. Tein työharjoittelussa espanjalaista työpäivää eli työpäivä jakautui kahteen osaan: klo 9-14 ja 17-20. Kolmen tunnin siesta ei valitettavasti ole ollut riittävä aika, jotta olisin ehtinyt agilitykentälle saakka. Mietityttääkin, että miten ihmeessä itse espanjalaiset ehtivät harrastaa yhtikäs mitään?! Treenikentälle pääsemättömyyttä yritin paikkailla treenaamalla mm. rannalla, joka osoittautuikin ihan suomalaisen metsän veroiseksi treenipaikaksi. Sekä koira että ihminen saivat hyvää lihastreenausta ohjaustreenien lomassa pehmeällä hiekalla treenatessa.

HAU:n aurinkorannikkotiimiläiset Bruno & Annika treenamassa

Sisu ja Helena treenaamassa

Sattumien kautta aurinkorannikolle muodostui syksyn aikana HAU:lle oma alajaosto. Meidän lisäksi alueella oleskelivat myös Nero, Bruno ja Annika. Mikäpä sen mukavampaa olikaan, kuin treenata oman seuran porukalla joulukuisessa auringon paisteessa. Treeniolosuhteista nauttivat niin me ihmiset kuin koiratkin. Seniorit Roope ja Nero nuortuivat monta vuotta päästessään agilitykentälle mukavassa 20 asteen lämmössä.

Suuri kiitos sujuneesta agility syksystä kuuluu Eva Partidalle, joka auttoi ja neuvoi minua valtavasti ennen Espanjaan tuloani ja siellä ollessani. Kiitos myös Tapiolle ja Pirkolle, jotka ovat antaneet hyviä vinkkejä Espanjassa kisaamiseen omien kokemustensa kautta. On ollut myös mukava tutustua Helsingistä Aurinkorannikolle muuttaneeseen Stinaan, jonka olen tavannut kisojen merkeissä. 

HAU:n aurinkorannikkotiimiläiset Bruno & Annika treenamassa

Syksy Espanjassa oli erittäin antoisa kokemus. Koirien kanssa reissaamisessa oli omat järjestelynsä ja kustannuksensa (!), mutta mielestäni koirat kannatti ilman muuta ottaa matkaan mukaan. Matkustamista ja eri paikoissa liikkumista helpotti paljon se, että molemmat koirat ovat sosiaalisia niin ihmisille kuin muille koirillekin. Lisäksi matkan tekoa helpotti se, että koirat ovat pienestä pitäen tottuneet matkustamaan erilaisissa kulkuvälineissä ja rentoutumaan häkissä. Ne eivät stressaantuneet mistään vaan kotiutuivat niin Espanjan asuntoomme kuin eri hotelleihinkin ongelmitta. Oli myös kiva huomata kuinka helposti omaa harrastusta voi harrastaa ulkomailla. Espanjalaiset agilityharrastajat ottivat uuden ”kasvon” hyvin vastaan. Apua ja neuvoja sain aina tarvittaessa. Seuraavalle reissulle on huomattavasti helpompi lähteä, kun kontaktit ovat nyt valmiina.

Sisu ja Helena treenaamassa

 Saludos,

Helena, cockeri Roope ja bc Sisu