HAU toivottaa HAUskaa Joulua!

Tokokoe Purinalla 20.10.2012

Helsingin agilityuhreilijoiden tokoporukka päätti aktivoitua ja järjestää tokokokeen, joka pidettiin 20.10.2012. Tuomareina toimivat Pirkko Bellaoui (ALO- ja VOI-luokka) ja Marita Packalén (AVO- ja EVL-luokka). Hallissa esteet oli raivattu pois ja molemmat kehät oli rakennettu sisälle, mikä sateisen sään vuoksi oli hyvä ratkaisu.

Bellaoui tuomaroimassa alokasluokassa (ALO) voiton vei sileäkarvainen noutaja Jade ohjaajanaan Elina Ikävalko. Heille pisteitä kertyi 179,5 ja tuomarin mielestä suoritus oli kunniapalkinnon (KP) arvoinen 1-tulos. Tämä oli parin kolmas 1-tulos, joten he saivat samalla myös koulutustunnuksen TK1. ALO-luokassa saatiin kaikkiaan kuusi 1-tulosta. Tuomari jakoi Tsemppari-palkinnon sekarotuiselle Pertsalle ohjaajanaan Marianne Jauhiainen. Ohjaaja kertoi jännittäneensä kovasi ensimmäistä virallista tokokoetta ja hän iloitsi parin saamasta ALO3-tuloksesta.

Avoimen luokan voiton vei australiankelpie Myytti ohjaajanaan Hannele Enqvist hienolla 1-tuloksella. Heille pisteitä kertyi 198 ja myös tämä oli KP:n arvoinen suoritus. Maksimispistemäärähän avoimessa luokassa on 200 eli varsin tarkkaa ja hienoa työtä pari teki. Voittajaluokassa saksanpaimenkoira Nitro kera ohjaajansa Mervi Kähkösen kanssa suoriutui luokkavoittoon pistein 272. Erikoisvoittajaluokassa voittoon ylsivät kunniapalkinnon kera bordercollie Kita ja Katariina Kainulainen upein pistein 318,5.

Järjestelyt sujuivat hyvin ja hetkittäin päästiin aloittamaan luokkia aikatauluaikaa aiemmin. Tunnelma tokokisoissa on mielestäni hyvin erilainen kuin agilitykisoissa. Tunnelmaa voisikin kuvata sanoilla hiljainen jännitys -lähes henkeä pidättäen seurataan toisten suorituksia ja odotetaan omaa vuoroa. Nille, jotka onnistuivat liikkeissä 10 arvoisesti, annettiin raikuvat aplodit. Kokonaisuudessaan hieno kokemus ja tästähän tokoporukka innostui niin, että mielessä siintävät jo ajatukset uusista kokeista.

 Kaikki tulokset: http://helsinginagilityurheilijat.fi/tuloksia_toko/TOKO%2021.10.2012_tulokset.pdf

EVL
kesk 1. Tending Kickstart, Kita, bordercollie, Katariina Kainulainen, 318,5, KP, EVL1
oik 2. Cabaroo One Wild Night, Ronni, bordercollie, Heidi Dahlqvist, 310, KP, EVL1
vas 3. Ahmakulman Agatta, Alma, australiankelpie, Sanna Malkamäki, 308, KP, EVL1

ALO
kesk 1. Yeccu Last Dance, Jade, sileäkarvainen noutaja, Elina Ikävalko, 179,5, TK1, KP, ALO1
vas 2. Laku, Laku, rekisteröimätön/sekarotuinen, Kirsi Fredriksson, 178, ALO1
oik 3. Demssin Second Chance, Zero, bordercollie, Hannele Höyden, 171,5, ALO1

VOI
kesk 1. Konnamuorin Intro, Nitro, saksanpaimenkoira, Mervi Kähönen, 272, VOI1
vas 2. Tending Zest, Paavo, bordercollie, Hanna Hyypiä, 269, VOI1
oik 3. Tending Zinger, Hope, bordercollie, Jaakko Knuutti, 258, VOI1

AVO
vas 1. Nallikallion Ahomansikka, Myytti, australiankelpie, Hannele Enqvist, 198, KP, AVO1
kesk 2. Maiskis Vivian, Viva, länsigöötanmaanpystykorva, Maija Henttonen, 191, KP, AVO1
oik 3. Chistoso A Fire Inside, Afi, kääpiösnautseri, Katja Nieminen, 188,5, KP, AVO1

 Teksti: Sonja Holopainen, kuvat Anna-Leena Väätänen

HAUkahduksia agilitykisoista Espanjasta

Espanjassa agilityvuosi on jaettu kahteen kilpailukauteen. Kilpailukalenteri löytyy Espanjan kennelliiton sivuilta:
http://www.rsce.es/web/index.php?option=com_content&view=article&id=1683&Itemid=100013

Ilmoittautuminen

Espanjalaiset ilmoittautuvat kisoihin seuroittain. Seuran presidentti ilmoittaa kaikki seuralaiset yhdellä lomakkeella. Kilpailuilmoittautumiseen tulee lisenssinumeron lisäksi koiran nimi, rotu, koiran sukupuoli, ohjaajan nimi, kilpailuluokka, ja kokoluokka. Lisäksi ilmoitetaan jos nartulla on juoksu, jos koira kisaa ensimmäistä kertaa ja se tarvitsee sosiaalisen testin sekä minä päivinä osallistutaan kisoihin. 

Kisatoimisto ja kisajärjestejiä Sevillan kisoissa.

Tällaisen yksinäisen seikkailijan kannattaa laittaa järjestävälle seuralle sähköpostia, jossa pyytää kilpailutiedot ja ilmoittautumislomakkeen. Suosittelen laittamaan sähköpostin espanjaksi kaikkine kohteliaisuuksineen, silloin vastauksen saaminen tuntuu olevan varmempaa kuin englanniksi kirjoitettuun viestiin. Samoin olen huomannut käytännössä, että kun käy muutamassa kisassa, kaikki alueen kisajärjestäjät tietävät sinut sen jälkeen ja sähköposteihisi vastataan nopeammin. Minulle on tultu jopa kisapaikalla sanomaan, että saan tiedot tulevista kisoista ensi viikolla. En ole kierrättänyt ilmoittautumislomaketta vaan olen täyttänyt sen itse ja laittanut sähköpostilla järjestäjillä, jotka ovat aina kuitanneet ilmoittautumisen.

Kuuluttajat toimivat Sevillan kisoissa myös tuomarinsihteerinä. Tunnelma oli taattu, kiitos mukavien kuuluttajien.

 

 

Blondit rataantutustumisessa. Suomalaisten lisäksi tällä alueella kisaa ainakin yksi saksalainen.

Kilpailun kulku

Kilpailukutsu tulee siis ilmoittautumislomakkeen mukana seurojen presidentille, joka sitten lähettää sitä eteenpäin kisoihin meneville. Kisakutsussa on aikataulu, joka on yhtä kisaa lukuun ottamatta pitänyt suhteellisen hyvin paikkansa. Kisaajia on sen verran vähän, että aikataulut pystytään suunnittelemaan ennen kuin tiedetään osallistujat. Joskus aikataulussa on vain ensimmäisen startin aika ja kisat jatkuvat siitä eteenpäin sen mukaan kun ratoja saadaan käytyä läpi.

Radan rakentamiseen osallistuu kaikki järjestävän seuran jäsenet, myös he jotka kisaavat ko.radalla.

Kisoissa on aina kaksi rataa jokaiselle luokalle. Jokainen koirakko osallistuu molemmille radoille. Osallistumismaksu on jaoteltu päivän mukaan. Yleisesti tuntuu olevan hintaportaikko niin, että saman ohjaajan ensimmäinen koira maksaa 12 euroa/päivä eli 2 starttia, toinen koira 6 euroa/päivä ja kolmannen koiran jne. saa ilmaiseksi. Olen maksanut kisamaksut paikan päällä (mesa). Toisinaan hinta on ollut silloin korkeampi (15 euroa).

Tuomari, ajanottajat ja kuuluttaja/tuomarinsihteeri Cadizin kisoissa "palaverissa", jonka pitivät jokaisen kisaajan jälkeen. Ts. tarkistivat oliko ajat molemmilla ajanottajilla samat ja tuomarinsihteerin paperissa oikeat merkinnät.

Me suomalaiset voimme kisata suomalaisella kisakirjalla täällä. Espanjalaisten kisakirja on melkein samanlainen. Kaikki tulokset merkitään kisakirjaan, joten tulokset jäävät ainakin hyvin muistiin.

Numeroita ei jaeta vaan lähtölistat ilmestyvät kisan aikana ilmoitustaululle. Kuuluttajat ovat käymissäni kisoissa olleet tomeria ja ovat kuuluttaneet aina kuka on radalla (a la pista) ja kenen vuoro on seuraavaksi (repara). Tuomarin puhuttelu ja rataantutustuminen (conocimiento de la pista) menevät lähes samaan tapaan kuin Suomessa. Kaikki kokoluokat tutustuvat samaan aikaan, sillä kisaajia on sen verran vähän.

  

Espanjassa kisaaminen aloitetaan Suomen tapaan 1-luokassa. Ensimmäisissä kisoissa koiralla on sosiaalinen testi: se kopeloidaan läpi samalla kun sen tunnistusmerkintä tarkistetaan. Tämän jälkeen hieman tuomarista riippuen koirat ovat joko kasassa tai sitten rivissä ja ne kävelytetään vuorotellen koirajoukon ohi.

Ykkösluokkalaisille ei ole muita kun agilityratoja. Eli kaksi agilityrataa per kisapäivä.

Ykkösluokan jälkeen jokainen voi itse valita kisaako kakkos- vai kolmosluokassa. Päätös tehdään aina kauden alussa. Molemmissa luokissa tavoitellaan kisaoikeutta Espanjan mestaruuskilpailuihin. Kolmosluokassa kisaavat he, joilla on lisäksi tavoitteena kansainväliset kilpailut eli maajoukkuepaikka. Kakkos- ja kolmosluokkalaisilla on kisoissa aina sekä agility- että hyppyrata per kisapäivä.

 

 

Numerollisten tulosten lisäksi käytössä on myös sanallinen arvostelu. Excelentin (erinomainen) arvoisia ovat 5 tai paremmat tulokset, muy bueno (oikein hyvä) 10 jne. Ykkösluokassa tulee saada kolme virheetöntä rataa, jotta nousee ylempiin luokkiin. Espanjan mestaruuskisoihin pääsee kun on saanut kasaan joko kuusi excellentia päivän yhteistuloksista tai on kerännyt 10 yksittäistä excelenttia sekä agility- että hyppyradalta. Näistä 20 excelentista 9 pitää olla virheettömiä ratoja. Saarilla asuville ja kisaaville vaatimukset ovat hieman pienemmät.

Palkinnot jaetaan aina päivän ratojen yhteistulosten perusteella. Jos tulostaso on heikko, niin palkinnot saatetaan jakaa kaikkien koko luokkien kesken esimerkiksi niin, että ykkösluokan voittaja on maksikoira, toiseksi tullut medikoira ja kolmas maksikoira.

Olen kisannut vasta Andalucian alueella. Kaikissa kisoissa on ilmoitettu etukäteen, että kakkos- ja kolmosluokkalaisilla on sama rata. Yhtään kolmosluokkalaista en ole vielä nähnyt eli tällä alueella kisaavat haluavat kisata kakkosluokassa. Kakkosluokan radat ovat olleet hyvin vaihtelevia, mutta suurin osa on mielestäni Suomen kolmosluokan vaikeusasteisia. 

Mielestäni agilitaajien taso on ollut kisoissa erittäin hyvä. Ykkösluokassa on toki hajontaa suuntaan ja toiseen, mutta kakkosluokassa on taitavia koiria ja ohjaajia. En ole nähnyt vielä yhtään minikoiraa kisoissa. Eniten on ehdottomasti maksikoiria, medikokoisia on muutamia. Rotuja kisoissa on laidasta laitaan. Espanjanvesikoirat ja bordercolliet ovat ehdottomasti suosituimpia. Mutta paljon on myös noutajia ja saksanpaimenkoiria.

 

Espanjan kisoihin kannattaa lähteä leppoisalla asenteella. Meininki on rentoa, kaikkia kannustetaan ja kaikille taputetaan. Kisabuffetissa on tarjolla olutta ja monenlaista syötävää. Kisoissa nautitaan ulkona olemisesta, viihdytään koko päivä/ilta ja vietetään mukavaa aikaa muiden agilityharrastajien kanssa. Stressiä ei oteta jos aikataulu hieman venyy, ehtiihän sitä kotiin myöhemminkin. Kisoissa on mahdollisuus telttailla kisapaikalla, joten ei haittaa vaikka lauantain kisat hieman venähtäisivätkin.

Poskisuudelmat kuuluvat palkintojen jakoon.

 

 

Ykkösluokan palkitut Cadizin kisoissa.

Kisamenestystä meille ei ole tullut, mutta kokemuksena kisat ovat olleet unohtumattomia. Kisojen myötä olen ajautunut pienen pieniin kyliin, joihin en olisi muuten koskaan mennyt. Kisareissut ovat menneet merenrantaa pitkin tai vuoristoreittiä. Sierra Nevadakin on tullut nähtyä kisamatkalla. Uusia tuttavuuksia on tarttunut matkaan ja kisoissa on ollut tervetullut olo. Minua on neuvottu ja opastettu. Onpa minun takia tehty eritysjärjestelyitäkin, kun kisat aloitettiin ilmoitettua aiemmin ja olin hieman eksyksissä. Vaikka emme ole palkinnoille päässeetkään, niin tuloksellisesti olemme lähempänä Espanjan mestaruuskisoja kuin Suomen mestaruuskisoja. Suomen mestaruuskisat eivät ole vielä edes tavoitettavissa, Espanjan mestaruuskisat olisivat enää 5 onnistuneen kisapäivän päässä ;).

Kisatunnelmaa Sevillassa.

Syksy tulee pikkuhiljaa tännekin osaan Eurooppaa. Agilitytreenit ja -kilpailut jatkuvat kuitenkin melko mukavassa säässä ulkokentillä. Espanjalaisesta seuratoiminnasta ja treenimahdollisuuksista kerron muutaman viikon päästä.

Helena ja Sisu Cadizin kisoissa.

Saludos,

Helena, cockeri Roope ja bordercollie Sisu

Teksti ja kuvat Helena Tiainen

Haukahduksia Espanjasta!

Osa 1. Asettuminen maahan maan tapaan

”Mihin laitat koirat?”, kysyi aika moni, kun kerroin lähteväni viimeiseen työharjoitteluun Espanjaan ennen fysioterapeutiksi valmistumista. ”Otan ne mukaan”, oli minun automaattinen vastaukseni. Tietenkin, eihän koiraharrastaja voi koiriansa hoitoon jättää moneksi kuukaudeksi. Niinpä 12-vuotias cockerspanieli Roope ja 1,5–vuotias bordercollie Sisu aloittivat totuttelemisen lentobokseihin hyvissä ajoin ennen syyskuuta, jolloin lähtö Espanjaan oli edessä. Molemmille koirille lentomatka oli ensimmäinen, joten se toi pienen jännitysmomentin reissuun lähtemiseen. Koirat osoittautuivat kuitenkin hyviksi lentomatkustajiksi, sillä lentomatka ja siitä ”palautuminen” sujui ongelmitta. Sisu leikki lelullansa normaaliin tapaan jo Malagan lentokentällä, molemmat söivät heti asunnolle päästyä ruokansa ja Sisun ensimmäiset agilitytreenit toisena Espanjassa olo päivänä sujuivat normaaliin tapaan.  Syksyn vietto Aurinkorannikolla alkoi koirien osalta siis sujuvasti.

Koirien kanssa ulkomaille matkustaminen tuo luonnollisesti tietynlaisia lisäselvittelyjä eri asioihin. Sisu rokotettiin normaalien rokotusten lisäksi leptospiroosirokotteella. Tämän lisäksi molemmat koirat saavat koko Espanjassa oloajan sydänmatolääkkeen, sillä sydänmatoa on Espanjassa, varsinkin katukoirilla. Yksi kynnyskysymys oli vuokra-asunnon löytäminen, johon otetaan koiria. Onneksi sellainen löytyi pienen etsinnän jälkeen. Koirien kanssa liikkuminen ympäri Espanjaa on haasteellista, sillä täällä ei koiria, varsinkaan isoja, oteta julkisiin kulkuvälineisiin. Myös osa täällä toimivista lentoyhtiöistä sallii ainoastaan pienet, matkustamoon menevät koirat. Auton vuokraaminen on onnistunut, kunhan on vain löytänyt vuokraamon, jonka vuokra-autoihin saa ottaa koiria. Hotelleihin otetaan koiria suhteellisen hyvin, osa ottaa lisämaksun, toiset taas eivät. Ilman majapaikkaa en ole koirien takia jäänyt.

Roope ja Sisu rantapaseolla

 Ennen tänne tuloa minua hieman huolestutti kuinka selviän koirien kanssa katukoirista ja muista irtokoirista. Fuengirolan alueella ihmiset pitävät pääasiassa koiransa kiinni ja useimmat eivät anna koirien haistella toisiansa. Tietenkin on ihmisiä, ihan Suomen tapaan, jotka liikkuvat koirat irti välittämättä siitä haluaako muut heidän koiriansa jalkoihin. Suurin osa tällä alueella asuvista koirista on pieniä koiria. Toiset käyttäytyvät hyvin, mutta paljon on pienen pieniä karvakuonoja, joilla näyttäisi olevan suuri ego. Isot koirat ovat pääasiassa omistajansa hallinnassa. 

Kuukauden aikana minulle on sattunut kaksi tilannetta, jossa vastaan tullut koira on päässyt omistajansa hallinnasta. Ensimmäisessä tilanteessa maan nimikkokoira hyökkäsi minua ja Sisua kohden juoksulenkillä. Onneksi ehdin väistää autotien puolelle ja toisen koiran omistaja sai koiransa kiinni ennen kuin se ehti teroittaa hampaitaan Sisuun. Toisessa tapauksessa iso sekarotuinen koira riuhtaisi itsensä irti Roopen perään. Onni onnettomuudessa oli, että koiralla oli kuonokoppa. 

Välillä pikkukoiria saa hätistellä Roopen kimpusta pois. Sisun kanssa tätä ongelmaa ei ole, sillä sen koko tuo selvästi tiettyä kunnioitusta. Vaaralliseksi luokitetuilla koiraroduilla on tällä oltava kuonokoppa. Olen nähnyt kuonokoppia jonkin verran, yhden myös cockerspanielilla, joten kuonokoppa taidetaan laittaa yleisesti aggressiiviselle koiralle. Agilitykisoissa näytetään pitävän koiria aika paljon irti. Kisoissa olevat koirat tosin ovatkin pääasiassa sosiaalisia siellä suoritettavan sosiaalisen testin ansiosta.

Katukoiria Fuengirolan kaupunkialueella ei ole näkynyt. Käsittääkseni kaupunki pitää huolen siitä, ettei alueelle pääse pesiytymään katukoiria. Muualla liikkuessa katukoiria onkin sitten näkynyt sitäkin enemmän. Aika huonokuntoisen näköisiä ne ovat ja aina vaan toivon etteivät tule tekemään lähempää tuttavuutta koirieni kanssa. 

Fuengirolassa, tarkemmin Los Pacosissa, on Mãlagan provinssin ainoa koirapuisto. Siinä on kolme osaa. Yksi on tarpeiden tekoa varten, yksi koirien ulkoilutusta varten ja yksi koulutusta varten. Lisäksi puistossa on vesipiste niin koirille kuin niiden omistajillekin ja penkkejä omistajia varten. Koulutusosiossa on muutamia agilityesteitä, joten olen käynyt siellä muutaman kerran Sisun kanssa treenailemassa paremman treenipaikan puutteessa. Iltaisin, varsinkin viikonloppuna, koirapuiston ulkoilutuspuoli on aivan täynnä. Koiria on kaiken kokoisia ja siellä ne mellastavat suurimmaksi osaksi sulassa sovussa.

Sisu Los Pacosin koirapuiston agilitykentällä

Kuukausi Espanjassa oloa on nyt takanapäin ja koirat ovat sopeutuneet täällä elämiseen hyvin. Erityisesti Roope on virkeä ja se tuntuu nauttivan lämmöstä. Sisu on päässyt tähän mennessä kerran agilitykisoihin. Tulevan kuukauden aikana sillä on koitoksia edessä niin Alcericassa kuin Granadassakin. Lisäksi meidät on kutsuttu Malagaan kv-koiranäyttelyn agilitynäytökseen. 

Kisakokemuksista kerron ensi kerralla!

Saludos,

Helena, Roope ja Sisu