HAUkahduksia agilitykisoista Espanjasta

Espanjassa agilityvuosi on jaettu kahteen kilpailukauteen. Kilpailukalenteri löytyy Espanjan kennelliiton sivuilta:
http://www.rsce.es/web/index.php?option=com_content&view=article&id=1683&Itemid=100013

Ilmoittautuminen

Espanjalaiset ilmoittautuvat kisoihin seuroittain. Seuran presidentti ilmoittaa kaikki seuralaiset yhdellä lomakkeella. Kilpailuilmoittautumiseen tulee lisenssinumeron lisäksi koiran nimi, rotu, koiran sukupuoli, ohjaajan nimi, kilpailuluokka, ja kokoluokka. Lisäksi ilmoitetaan jos nartulla on juoksu, jos koira kisaa ensimmäistä kertaa ja se tarvitsee sosiaalisen testin sekä minä päivinä osallistutaan kisoihin. 

Kisatoimisto ja kisajärjestejiä Sevillan kisoissa.

Tällaisen yksinäisen seikkailijan kannattaa laittaa järjestävälle seuralle sähköpostia, jossa pyytää kilpailutiedot ja ilmoittautumislomakkeen. Suosittelen laittamaan sähköpostin espanjaksi kaikkine kohteliaisuuksineen, silloin vastauksen saaminen tuntuu olevan varmempaa kuin englanniksi kirjoitettuun viestiin. Samoin olen huomannut käytännössä, että kun käy muutamassa kisassa, kaikki alueen kisajärjestäjät tietävät sinut sen jälkeen ja sähköposteihisi vastataan nopeammin. Minulle on tultu jopa kisapaikalla sanomaan, että saan tiedot tulevista kisoista ensi viikolla. En ole kierrättänyt ilmoittautumislomaketta vaan olen täyttänyt sen itse ja laittanut sähköpostilla järjestäjillä, jotka ovat aina kuitanneet ilmoittautumisen.

Kuuluttajat toimivat Sevillan kisoissa myös tuomarinsihteerinä. Tunnelma oli taattu, kiitos mukavien kuuluttajien.

 

 

Blondit rataantutustumisessa. Suomalaisten lisäksi tällä alueella kisaa ainakin yksi saksalainen.

Kilpailun kulku

Kilpailukutsu tulee siis ilmoittautumislomakkeen mukana seurojen presidentille, joka sitten lähettää sitä eteenpäin kisoihin meneville. Kisakutsussa on aikataulu, joka on yhtä kisaa lukuun ottamatta pitänyt suhteellisen hyvin paikkansa. Kisaajia on sen verran vähän, että aikataulut pystytään suunnittelemaan ennen kuin tiedetään osallistujat. Joskus aikataulussa on vain ensimmäisen startin aika ja kisat jatkuvat siitä eteenpäin sen mukaan kun ratoja saadaan käytyä läpi.

Radan rakentamiseen osallistuu kaikki järjestävän seuran jäsenet, myös he jotka kisaavat ko.radalla.

Kisoissa on aina kaksi rataa jokaiselle luokalle. Jokainen koirakko osallistuu molemmille radoille. Osallistumismaksu on jaoteltu päivän mukaan. Yleisesti tuntuu olevan hintaportaikko niin, että saman ohjaajan ensimmäinen koira maksaa 12 euroa/päivä eli 2 starttia, toinen koira 6 euroa/päivä ja kolmannen koiran jne. saa ilmaiseksi. Olen maksanut kisamaksut paikan päällä (mesa). Toisinaan hinta on ollut silloin korkeampi (15 euroa).

Tuomari, ajanottajat ja kuuluttaja/tuomarinsihteeri Cadizin kisoissa "palaverissa", jonka pitivät jokaisen kisaajan jälkeen. Ts. tarkistivat oliko ajat molemmilla ajanottajilla samat ja tuomarinsihteerin paperissa oikeat merkinnät.

Me suomalaiset voimme kisata suomalaisella kisakirjalla täällä. Espanjalaisten kisakirja on melkein samanlainen. Kaikki tulokset merkitään kisakirjaan, joten tulokset jäävät ainakin hyvin muistiin.

Numeroita ei jaeta vaan lähtölistat ilmestyvät kisan aikana ilmoitustaululle. Kuuluttajat ovat käymissäni kisoissa olleet tomeria ja ovat kuuluttaneet aina kuka on radalla (a la pista) ja kenen vuoro on seuraavaksi (repara). Tuomarin puhuttelu ja rataantutustuminen (conocimiento de la pista) menevät lähes samaan tapaan kuin Suomessa. Kaikki kokoluokat tutustuvat samaan aikaan, sillä kisaajia on sen verran vähän.

  

Espanjassa kisaaminen aloitetaan Suomen tapaan 1-luokassa. Ensimmäisissä kisoissa koiralla on sosiaalinen testi: se kopeloidaan läpi samalla kun sen tunnistusmerkintä tarkistetaan. Tämän jälkeen hieman tuomarista riippuen koirat ovat joko kasassa tai sitten rivissä ja ne kävelytetään vuorotellen koirajoukon ohi.

Ykkösluokkalaisille ei ole muita kun agilityratoja. Eli kaksi agilityrataa per kisapäivä.

Ykkösluokan jälkeen jokainen voi itse valita kisaako kakkos- vai kolmosluokassa. Päätös tehdään aina kauden alussa. Molemmissa luokissa tavoitellaan kisaoikeutta Espanjan mestaruuskilpailuihin. Kolmosluokassa kisaavat he, joilla on lisäksi tavoitteena kansainväliset kilpailut eli maajoukkuepaikka. Kakkos- ja kolmosluokkalaisilla on kisoissa aina sekä agility- että hyppyrata per kisapäivä.

 

 

Numerollisten tulosten lisäksi käytössä on myös sanallinen arvostelu. Excelentin (erinomainen) arvoisia ovat 5 tai paremmat tulokset, muy bueno (oikein hyvä) 10 jne. Ykkösluokassa tulee saada kolme virheetöntä rataa, jotta nousee ylempiin luokkiin. Espanjan mestaruuskisoihin pääsee kun on saanut kasaan joko kuusi excellentia päivän yhteistuloksista tai on kerännyt 10 yksittäistä excelenttia sekä agility- että hyppyradalta. Näistä 20 excelentista 9 pitää olla virheettömiä ratoja. Saarilla asuville ja kisaaville vaatimukset ovat hieman pienemmät.

Palkinnot jaetaan aina päivän ratojen yhteistulosten perusteella. Jos tulostaso on heikko, niin palkinnot saatetaan jakaa kaikkien koko luokkien kesken esimerkiksi niin, että ykkösluokan voittaja on maksikoira, toiseksi tullut medikoira ja kolmas maksikoira.

Olen kisannut vasta Andalucian alueella. Kaikissa kisoissa on ilmoitettu etukäteen, että kakkos- ja kolmosluokkalaisilla on sama rata. Yhtään kolmosluokkalaista en ole vielä nähnyt eli tällä alueella kisaavat haluavat kisata kakkosluokassa. Kakkosluokan radat ovat olleet hyvin vaihtelevia, mutta suurin osa on mielestäni Suomen kolmosluokan vaikeusasteisia. 

Mielestäni agilitaajien taso on ollut kisoissa erittäin hyvä. Ykkösluokassa on toki hajontaa suuntaan ja toiseen, mutta kakkosluokassa on taitavia koiria ja ohjaajia. En ole nähnyt vielä yhtään minikoiraa kisoissa. Eniten on ehdottomasti maksikoiria, medikokoisia on muutamia. Rotuja kisoissa on laidasta laitaan. Espanjanvesikoirat ja bordercolliet ovat ehdottomasti suosituimpia. Mutta paljon on myös noutajia ja saksanpaimenkoiria.

 

Espanjan kisoihin kannattaa lähteä leppoisalla asenteella. Meininki on rentoa, kaikkia kannustetaan ja kaikille taputetaan. Kisabuffetissa on tarjolla olutta ja monenlaista syötävää. Kisoissa nautitaan ulkona olemisesta, viihdytään koko päivä/ilta ja vietetään mukavaa aikaa muiden agilityharrastajien kanssa. Stressiä ei oteta jos aikataulu hieman venyy, ehtiihän sitä kotiin myöhemminkin. Kisoissa on mahdollisuus telttailla kisapaikalla, joten ei haittaa vaikka lauantain kisat hieman venähtäisivätkin.

Poskisuudelmat kuuluvat palkintojen jakoon.

 

 

Ykkösluokan palkitut Cadizin kisoissa.

Kisamenestystä meille ei ole tullut, mutta kokemuksena kisat ovat olleet unohtumattomia. Kisojen myötä olen ajautunut pienen pieniin kyliin, joihin en olisi muuten koskaan mennyt. Kisareissut ovat menneet merenrantaa pitkin tai vuoristoreittiä. Sierra Nevadakin on tullut nähtyä kisamatkalla. Uusia tuttavuuksia on tarttunut matkaan ja kisoissa on ollut tervetullut olo. Minua on neuvottu ja opastettu. Onpa minun takia tehty eritysjärjestelyitäkin, kun kisat aloitettiin ilmoitettua aiemmin ja olin hieman eksyksissä. Vaikka emme ole palkinnoille päässeetkään, niin tuloksellisesti olemme lähempänä Espanjan mestaruuskisoja kuin Suomen mestaruuskisoja. Suomen mestaruuskisat eivät ole vielä edes tavoitettavissa, Espanjan mestaruuskisat olisivat enää 5 onnistuneen kisapäivän päässä ;).

Kisatunnelmaa Sevillassa.

Syksy tulee pikkuhiljaa tännekin osaan Eurooppaa. Agilitytreenit ja -kilpailut jatkuvat kuitenkin melko mukavassa säässä ulkokentillä. Espanjalaisesta seuratoiminnasta ja treenimahdollisuuksista kerron muutaman viikon päästä.

Helena ja Sisu Cadizin kisoissa.

Saludos,

Helena, cockeri Roope ja bordercollie Sisu

Teksti ja kuvat Helena Tiainen