Kymmenen vuotista taivaltaan viettävä Purina Areena täyttyi
tänäkin pääsiäisenä kisakansasta. Kymmeneen vuoteen mahtuu paljon muistoja ja
tunteiden täyteisiä hetkiä. Ajattelin herätellä ihmisten ikimuistoisimpia
hetkiä Purinalta. Alku tuntui vaikealta. Kenellekään ei suoraan tullut yhtä
asiaa tai tapahtumaa mieleen. Yleisesti Purinalta muistettiin ne ensimmäiset
kisastartit, jotka hyvin usein sattuivat vielä olemaan pääsiäiskisoissa.
Pääkaupunkiseutulaisille Purina tuntui olevan erittäin tärkeä kisapaikkana mm.
hyvien yhteyksien takia.
Halusin kuitenkin jotain enemmän, joten päätin pistäytyä
Buffassa. Hallihan on siis kymmenen vuotta vanha, mutta Buffa, toimisto ja
varasto ovat syntyneet vasta 2009 eli melkoinen virstan pylväs hallin
historiassa. Kukas muukaan kuin Pia Peltovakohan se Buffasta löytyi. Kysyin
siis Pian ikimuistoisen hetken hallista. Pian ei tarvinnut miettiä hetkeäkään
kuin Misty koiran muisto herahti mieliin. Nyt jo edesmennyt Misty voitti aikoinaan
kisan Purinalla. Piahan on nykyjään Helsingin Agility urheilijjoiden jäsen,
mutta treenit Purinalla ovat alkaneet jo kauan ennen, silloin kun Cockerspanielit
Ry saivat oman harjoitusvuoron hallilta. Purinalla treenaavat siis muutkin kuin
vain seuran jäsenet ja näin halli on vaikuttanut monen koirakon uraan. Kysyin
myös Pialta, että kuinka Buffa on muuttunut vuosien varrella. Tähänkään ei
tarvinnut vastausta kauan hakea. Ensimmäisenä mieleen tulivat uudet osaavat
työntekijät, joita on matkan varrella tarttunut mukaan Buffan toimintaan. Myös
leipomisinnostuksen uusi aalto on pyyhkäissyt Buffan yli. Pääsiäiskisoihin
leivottiin kuulemma todella suurella innolla. Liekö leimojen toivossa vai
puhtaasta rakkaudesta kaulimeen.
Seuraavaksi kynsiini sain pitkän linjan konkarin, Lehtiön
Anjan. Kisaamista Anjalla on 10 vuotta takana ja kisaura Purinalla alkoi, kun
halli rakennettiin. Tosin silloin kisakoirina toimivat shetlanninlammaskoirat.
Kysyin Anjalta, että minkälainen Purina on kisapaikkana ja tähän vastaus oli
niinkin simppeli, kuin että Purina on lähellä ja hyvä se on paikka kisata.
Purinalla kisoissa on aina paljon tuttuja ja pohja on ollut hyvä. Ikimuistoisin
hetki löytyi vuodelta keppi ja kirves, kun Anja voitti erinomaisella radalla
kolmosluokan. Tosin muisti oli
pyyhkäissyt koiran yli, joten mieleen ei muistunut se, oliko kyseessä
bordercollie Grim vai Bray.
Matti Levantohan se sieltä radan laidalle liihotti. Hän, jos
joku osaa varmasti nimetä muistoja matkanvarrelta. Eräs ikimuisto pulpahti
pintaan hallin käyttökiellon astuessa voimaan 2010 talvella. Se on aika, jota varmasti
kukaan seuralainen ei halua muistella, joten positiivisempia asioita pohtiessa
Matti muistutti pienimmistä seuralaisista. Purinalla agilityähän eivät
ainoastaan harrasta koirat, vaan halli on ylläpitänyt kymmenen vuotta kukoistavaa
hiiriyhdyskuntaa. Kisatunnelmaan hiiriyhdyskunnan vaikutus on Matin mielestä
merkittävä. Sieltä ne lautojen välistä kannustavat koirakoita hyviin
suorituksiin. Vaikka irtoamisharjoituksiin voisi sinänsä käyttää hiirtä, ei
koulutustilanteissa olla päädytty ravintopalkkaan.
Matti muisti myös, että ASB-lehti on aikoinaan lahjoittanut
hallin seinälle Seiko merkkisen kellon. Kellohan on hallin seinässä jätättänyt
tasaisesti koko talvikauden. Nyt tosin Buffan vastaava Susanna Korpi sai
patterit vaihdettua, joten eiköhän jatkossa pysytä paremmin ajan tasalla.
Vielä loppuun juttelin niitä näitä Pirjo Yli-Juutin kanssa.
Harvinaislaatuinen tilanne oli se, että Pirjo oli kisaajan roolissa. Harvoin
koti-kisoissa kuulemma ehtii kisaamaan, kun on aina se näkymätön työviitta
päällä. Kysyin myös häneltä muistoja halliin liittyen. Mitään yhtä ja erityistä
ei pintaan noussut, vaan mielen täytti koko kymmenvuotisen työn tulos. Paljon
on verta, hikeä ja kyyneleitä hallin puolesta vuodatettu, jotta voimme niistä
onnellisista ja iloisista hetkistä nauttia. Pitkää ikää Purinalle toivoen Netta
Saarinen.
Teksti: Netta Saarinen
Kuva: Helsingin Agility Urheilijat ry
