Maajoukkuekarsinassa medien voiton vienyt seuramme puheenjohtaja Ville Liukka jatkoi meille lauseita:
·
Jos olisin koira...olisin uroskoira.
·
20 vuotta sitten ajattelin agilitystä...että
en kyllä voinut ajatella agilitystä mitään, kun en tiennyt lajista yhtään
mitään. 15 vuotta sitten pidin sitä koirien temppukerhona ja 10 vuotta sitten
aloitin lajin.
·
Jännitin agilityssä enemmän kuin koskaan
ennen...kun olin maajoukkuekarsinnoissa saanut Ronjan viidennellä radalla
kepeille sisään - viimeisillä esteillä jalat meinasi lopettaa liikkumisen.
·
Kaiken tekemäni työn agilityssä palkitsee
se...kun näkee koirilla olevan hauskaa. Väsynyt, mutta iloinen koira
treenien ja kisojen jälkeen on myös palkitseva näky.
·
Agilityssä noloin hetkeni oli...kun
kromfo Heta ei suostunut liikkumaan maajoukkuekarsinnoissa juuri mihinkään,
vaikka tiesin koiran normaalisti menevän paljon vauhdikkaammin.
·
Jos nyt saisin päättää, niin tekisin
agilityssä eri tavalla...En mitään. Joku toinen valinta olisi voinut viedä
minut aivan toiseen suntaan missä nyt olen agilityssä - nyt olen pienien
sattumien ansiosta agilityssä siellä, mihin olen jo vuosia tähdännyt.
·
10 vuoden kuluttua näkisin agilityn
osalta...että Suomessa oltaisiin menty iloisempaan ja vauhdikkaampaan
suuntaan.
·
Mikään ei ole niin epäreilua agilityssä...kuin
koiran syyttäminen ohjaajan virheistä.
·
Koiran kannalta agilityssä tulee ottaa
huomioon erityisesti...koiran rakenne ja sen kyky suoriutua agilitystä
ohjaajan haluamalla tasolla.
·
Agilitysäännöistä muuttaisin...ylösmenokontaktit
ja kiellot. Molemmat voisi poistaa aivan hyvin kokonaan.
·
Paras treenivinkkini on...keskittyä
laatuun. Tärkeintä on laatu eikä määrä. Sitä mitä haluat kannattaa vahvistaa
HAU onnittelee Villeä lämpimästi mennestyksestä!