maanantai 1. syyskuuta 2014

Ville viuhahduksen takaa


Maajoukkuekarsinassa medien voiton vienyt seuramme puheenjohtaja Ville Liukka jatkoi meille lauseita:
 ·         Jos olisin koira...olisin uroskoira.

·         20 vuotta sitten ajattelin agilitystä...että en kyllä voinut ajatella agilitystä mitään, kun en tiennyt lajista yhtään mitään. 15 vuotta sitten pidin sitä koirien temppukerhona ja 10 vuotta sitten aloitin lajin.

·         Jännitin agilityssä enemmän kuin koskaan ennen...kun olin maajoukkuekarsinnoissa saanut Ronjan viidennellä radalla kepeille sisään - viimeisillä esteillä jalat meinasi lopettaa liikkumisen.

·         Kaiken tekemäni työn agilityssä palkitsee se...kun näkee koirilla olevan hauskaa. Väsynyt, mutta iloinen koira treenien ja kisojen jälkeen on myös palkitseva näky.

·         Agilityssä noloin hetkeni oli...kun kromfo Heta ei suostunut liikkumaan maajoukkuekarsinnoissa juuri mihinkään, vaikka tiesin koiran normaalisti menevän paljon vauhdikkaammin.

·         Jos nyt saisin päättää, niin tekisin agilityssä eri tavalla...En mitään. Joku toinen valinta olisi voinut viedä minut aivan toiseen suntaan missä nyt olen agilityssä - nyt olen pienien sattumien ansiosta agilityssä siellä, mihin olen jo vuosia tähdännyt.

·          10 vuoden kuluttua näkisin agilityn osalta...että Suomessa oltaisiin menty iloisempaan ja vauhdikkaampaan suuntaan.

·         Mikään ei ole niin epäreilua agilityssä...kuin koiran syyttäminen ohjaajan virheistä.

·         Koiran kannalta agilityssä tulee ottaa huomioon erityisesti...koiran rakenne ja sen kyky suoriutua agilitystä ohjaajan haluamalla tasolla.

·         Agilitysäännöistä muuttaisin...ylösmenokontaktit ja kiellot. Molemmat voisi poistaa aivan hyvin kokonaan.

·         Paras treenivinkkini on...keskittyä laatuun. Tärkeintä on laatu eikä määrä. Sitä mitä haluat kannattaa vahvistaa


HAU onnittelee Villeä lämpimästi mennestyksestä!