SyysSkabat 2012

ATD:n ja HAU:n SyysSkabat 1.9.2012 Purina Areenalla

Lauantaina erikoisia rotuja ja erilaisia ratoja

ATD:n ja HAU:n 9. kertaa järjestettävät SyysSkabat starttasivat jälleen syyskuun ensimmäisenä lauantaina. Verrattain kansainvälinen tuomaristo (Zeljko Gora Kroatiasta, Hans Fried Itävallasta) toivotettiin tervetulleeksi niin suomeksi, kuin myös englanniksi ja saksaksi ja sitten ei muuta kuin kaikille onnea tassuihin ja kisaamaan!

Ykkösissä oli esillä aikamoinen rotukavalkadi niin afgaaninvinttikoirasta barbettiin kuin rhodesialaiseenkin.

Yksi epätyypillisimmistä, mutta myös varmasti sympaattisimmista kisaajista oli berninpaimenkoira Manu, joka sijoittui toiseksi saaden ensimmäisen LUVAnsa maxien agiradalta. Manua ohjasi Hanna-Kaisa Jokinen Agrysta. 

Hanna-Kaisa Jokinen: ”Mulla oli ennen cavalier, jonka kanssa vähän harrastettiin agilityä. Halusin kuitenkin bernin ja innostus agilityyn syttyi sitten senkin kanssa. Manu on 5 vuotias, tosi energinen berni ja on kiva nähdä, että koira nauttii radalla.”

Hanna-Kaisa Jokinen ja Manu

Tämä oli vasta Manun toinen virallinen kilpailu ja Hanna-Kaisa toivoo, että on kiva, jos koiran kanssa menestyy, mutta laji on heille enemmän yhteinen harrastus.  Syysskaboja hän piti hyvin järjestettyinä kisoina ja tosi hyvä fiilis jäi varsinkin, kun tuli se nolla.

Kisoissa pyöri koko ajan kolme kenttää samaan aikaan ja vaikka hyvin ja lauantaina aikataulussa pysyneet ja nopeatempoiset kisat saivat kiitostakin, monet toivoivat radoille selkeämpiä merkintöjä, millä kentällä mikäkin rata oli.

Aikataulu toi siis myös varsin kimurantteja tilanteita mm. Anni Kelkalle HAUsta, joka siitä huolimatta, että teki kaksi eri rataantutustumista samaan aikaan, voitti toisella niistä radoista ykkössijan, tehden myöskin kyseisen radan ainoan nollatuloksen! ”Kerkesin juoksemaan minien agi3radan rataantutustumisen vain kaksi kertaa läpi, kun minun piti juosta sisähalllista ulos tutustumaan medien hyppyrataan.” Tämä ei pari vuotta kisannutta kisaaja häkellyttänyt ja vaikka rataantutustuminen jäi lähestulkoon käyttämättä, otti Anni 3 vuotiaalla noin vuoden kisanneella sheltillään Rondolta radalta ainoan nollatuloksen. ”Tämän jälkeen loput radat olivat onneksi vain toisen koirani kanssa.” Anni huokaisi helpottuneena.

Radat koettiin yleisesti varsin kimuranteiksi ja haastaviksi, josta kertoi esimerkiksi sekin, että SyysSkabojen cupin medeistä ei tullut yhtään ainoaa tulosta palkintopallille. No mitä mieltä tuomarit sitten olivat radoista? Mia Laamanen kommentoi seuraavasti:

Minkälainen on SyysSkabojen historia?

ATD ja HAU ovat tehneet syksyisen kisaviikonlopun merkeissä yhteistyötä vuosia – yhteistyö alkoi järjestämällä kisat samana viikonloppuna niin, että kutsuttiin kauempaa yhdessä tuomari joka tuomaroi molempien seurojen kisoissa – kilpailut pidettiin eri paikoissa Helsingissä. Ensimmäinen yhteinen tapahtuma oli vuonna 2004, jolloin kisattiin kahdella yhtäaikaisella radalla samassa paikassa. 

SyysSkabat nimi otettiin käyttöön 2005 ja samana vuonna kutsuttiin ensimmäinen ulkomaalainen tuomari kilpailuihin. Yhteistyön lisäksi kantavana ideana siis alusta lähtien on ollut tuoda alueelle pitkän matkan tuomareita, joiden ratasuunnittelun kautta saadaan alueen harrastajille kokemuksia erilaisista radoista ja näin kehittämään alueen kilpailijoiden osaamista. MM-tuomareita on myös kutsuttu eri vuosina ja näihin kisoihin on saapunut osa silloisen maajoukkueen koirakoista.

Mikä oli viikonlopun ratojen kantava teema?

Tämän vuoden SyysSkabojen radat olivat varmasti hyvin monipuoliset – mitään yhtenäistä teemaa ei sen enemmin ollut.

Kisaajilta jonkin verran kuuli palautetta, että radat miellettiin aika vaikeiksi kaiken kaikkiaan SyysSkaboissa, osaatko valottaa mistä tämä voisi johtua?

Radoista juuri tuo erilaisuus on tehnyt niistä monen mielestä vaikeampia – en usko, että kukaan tuomareistamme on varta vasten suunnitellut erikoisen vaikeita ratoja, kukin on aina halunnut esitellä oman radansuunnittelutyylinsä ja monesti on radat koettu ehkä juuri erilaisuutensa vuoksi hankaliksi. 

Minkälaisia suorituksia näit, mitä jäi erityisesti mieleen?

Mieleen viikonlopulta jäi monia suorituksia - 1–luokassa ihastuttivat valloittava berninpaimenkoira sekä keskikokoinen snautseri, samoin mieleen tulee vauhdikas afgaani. Toki monia muitakin upeita pareja näin kisoissa muistelee Mia Laamanen.

Vehnät ja kerryt kisasivat partasuiden rotumestaruudesta

Kisoissa pidettiin samaan aikaan myös partasuiden rotumestaruus vehnä –ja kerrynterriereille. Haastavat radat eivät partasuillekaan tuoneet, kuin yhden nollatuloksen kerrynterrieri uros Ziggylle ekalla LUVAllaan ja sekin radalta, joka ei ollut mukana partasuiden mestaruudessa. Samaan kotiosoitteeseen tosin osui myös varsinainen partasuiden mestaruus, jonka toi Jyväskyläläiselle Riikka Kankaiselle kerrynterrieri narttu Selma, maksi kakkosista, vitosen radalta. 

Kuvassa Riikka Kankainen ja Selma pokkaamassa Riikan toisen koiran Ziggyn palkintoa

Miten lähdit harrastamaan agilityä kerrynterriereiden kanssa?

Energisenä koirana kerrynterrieri kaipaa toimintaa, joten toko-harrastuksen lisäksi aloitin ensimmäisen kerryni Vilman kanssa agilityn Jyväskylän Agility Teamissa vuonna 2005.

Minkälainen agilitykoira kerrynterrieri on?

Nopea oppimaan, mutta kyseenalaistaa joskus ohjaajan auktoriteettia. Esimerkiksi, tarvitseeko lähdössä pysyä paikallaan. Pienenä maxi-koirana hypyt meinaa joskus olla vähän ylipitkiä. Seuraavat hyvin ohjaajan vartalo-ohjausta ja ovat aina iloisena lähdössä mukaan treeneihin/kisoihin.

Minkälaisia agility tavoitteita sinulla on koirillesi tulevaisuudessa?

Tavoitteena kisata aktiivisesti nyt 2-vuotiaan uroksen kanssa, joka kisaa nyt 1-luokassa ja päästä sinne "kuninkuusluokkaan" ensi vuoden aikana. Ennen kaikkea haluan agilityn olevan koirieni kanssa mukavaa yhteistä tekemistä.

Sunnuntaina myös loisto-onnistumisia!

Sunnuntaina päivä valkeni sateettomana ja tuomareineina Mia Laamasen tilalle tuli Esa Muotka Zeljko Goran ja Hans Fried jatkaessa uusilla radoilla lauantailta. 

Esa Muotkan maxi1:sten E-radalla ainoan nollan teki starttidebyytillään 5 v irlanninterrieri Cara, ohjaajanaan Susanna Timonen Veikkolan koirakerhosta: ”On hyvä fiilis, lähdettiin tavoitteella, että mahdollisimman vähän sählättäisiin ja tavoitteet kyllä täyttyi! Ollaan aika kauan harjoiteltu, aloitettiin alun perin pentukurssilta, mutta säännöllisemmin nyt, kun viime keväänä päästiin seuraan harrastamaan. Seuraavaksi mennään edustamaan irlanninterrierejä piirimestaruuksiin.”

Sunnuntailla medikoirakoilla tuntui olevan haasteita ja esimerkiksi Esan medi 2:sten E -radalta radalta ei tullut laisinkaan yhtään tulosta mutta maxi3:ssa E-radalla bordercollieiden viitoittaessa tietä, nollatuloksia tulikin jo 15 kpl.

Kisaajat myös kovin tykkäsivät, että Esan rata oli tutustuttavissa etukäteen lähtölistojen luona. 

Sunnuntai päättyi lopulta melkein aikataulussaan ja aurinkokin jaksoi saattaa kisakansan kotia. Innolla ensi vuotta ja uusia kansainvälisiä tuomareita odotellessa!

Teksti ja kuvat: Hanna Streng