Toiseksi viimeinen agilitytreenikerta pidettiin
4.6 maanantaina.
Oli taas ihan huippua, kunpa kurssi ei loppuisi koskaan!
Tehtiin toisen kouluttajan luona pussia,
eteenmenoa sekä rengasta ja toisen kouluttajan kanssa taas tehtiin hyppy +
putkeen harjoitusta, missä emännällä oli taas joku kuvio, ja lisäksi tehtiin
vielä keppejä uudestaan.
Meillähän oli kotiläksynä sen eteenmenokatseen
harjoitteleminen, että katsoisin suoraan eteen namialustalle siivekkeiden
välistä. Tehtiin sitä kyllä kotona, mutta mulla on vielä aika epävarma olo
siitä. Toisinaan koetan kysyä lupaa katsomalla emäntää, no ei sitä viimeaikoina
ole saanut nätisti olemalla. Mutta sitten taas emäntä on näreissään, kun katson
oikeaan suuntaan, mutta meinaan varastaa lähdössä! Pussi taas oli ihan helppo
juttu nyt, kun se oli saanut vähän hautua. Menin sinne kuin putkeen konsanaan,
eli tästäkin tuli lempparia. Rengasta harjoitellessa kokeiltiin tehdä
harjoitusta niin, että emäntä siirtyisi pikkuhiljaa esteen toiselle puolelle,
mutta tuloksena oli, etten saanut palkkaa. Häh, ai miten niin en tehnyt niin kun
piti? No parikertaa saatoin mennä ohi, mutta mistä mä tiedän, oliko se renkaan
läpi meneminen tarkoitus vai ei! Kerran myös lähdin kurkkaamaan kavereita, ihan
vain jos se auttaisi emäntää taas keskittymään ja pysymään perässä, mutta tulin
luokse käskystä. Tais kouluttajiltakin pudota melkein silmät päästä. No ei
vaiskaan!
Toisen kouluttajan luona tehtiin sellaista
harjoitusta, että emäntä jätti mut siivekkeiden eteen, meni itse siihen
vierelle, ohjasi mut hypylle (ilman rimaa, kuten ennenkin) ja siitä sitten
samalla kädellä putkeen. Sillä aikaa, kun olin putkessa, emäntä vaihtoi kättä,
emännän kuvio oli takaaleikkaus. Meillä kävi muihin kurssilaisiin verrattuna
tällä kertaa niin, että koska oon vähäsen irtoavaa sorttia, piti emännän mennä
itse asiassa sen ensimmäisen hypyn ja putken väliin ohjaamaan mut ensin hypylle
ja sitten esteelle. Kouluttaja sanoi, että emännän täytyy ajatella harrastavansa
tai-chitä tai jotain sellaista rauhallista ja jatkuvaa, niin sitten meillä
menee hyvin. Emäntä höpisi jotain Joutsenlampi-baletista. Hmm, ei taida
emännästä ihan niin sulavaa tulla! Mutta toisaalta se ja sama, mitä emäntä
ajattelee, kuhan tehdään ja kuhan se ehtii mukaan!
Lopuksi tehtiin vielä keppejä. Olin viikon ajan
pohdiskellut niitä ja päätin sitten lopulta, että vaikka ne oliskin vaan joku
mua ja muita koiria hidastamaan tehty labyrintti, mä meen sen niin kovaa, että
emäntä jää silti jälkeen. Mentiin tällä kertaa niin, että vietiin namialusta
toiseen päähän ja emäntä päästi mut sinne kujaan ilman hihnaa ja sit mentiin
täysiä! Vielä tosin täytyy vähän harjoitella, kun välillä meinasi vähän rytmi
mennä sekaisin, etenkin jos emäntä vähän liikaa kehui ja unohdin katsoa, mihin
menen. Hups.
Emännän balettitoiveille hihitellen,
Valo
Teksti, kuvat ja piirrustukset: Iitu Hagström